VOI NOLOUS!! ELÄMÄNI NOLOIMMAT TILANTEET!

Shieeet! Saako vajota maan alle? Tää tunne on aina niin paha, kun osuu kohdalle! Eikä niiltä voi välttyä. Kaikkea noloa sitä onkin elämäni aikana sattunut ja jälkikäteen niitä on edelleen ihan hirveetä muistella! Joo naurattaa kyllä myös, mutta ei se sama häpeänfiilis lähde pois pesemälläkään!

Pahintahan näistä on tietysti puhua ääneen, mutta menköön! Osa on kevyempiä kämmejä ja osa taas sellaisia, jotka vaan haluasi unohtaa.

Aloitetaan tällaisella alkulämmittelyllä. Teininä ylipäätään kaikki oli yhtä suurta mokaa. Silloin asiat tuntuivat paljon merkityksellisemmiltä ja vakavimmilta kuin nykypäivänä. Ei saanut tehdä mitään noloa todellakaan. Etenkään poikien edessä! Luistelu liittyy vahvasti nuoruuteeni ja silloin niitä mokia tottakai sattui. Haluttiin olla niin coolia, niin coolia, mutta epävarmuuksissamme tehtiin kyllä kaikkea noloa. Rampattiin eessun taas poikien pukkarin ohi, jos joku sieltä vaikka bongaisi meidät ja juomapullojen viereen jään laidalle vietiin peilit tottakai. Kerran meille oltiin kerrottu, että saadaan uusi nuori miesvalmentaja Italiasta ja hän tulisi harjoituksiimme käymään. No tuo päivä koitti ja kun kuulin hänen olevan pukuhuoneessa, päätin reippaana mennä häntä heti tervehtimään. Astuin pukuhuoneeseen ja siinä se nuori komea italiano nyt sitten seisoi. Tervehdin häntä välittömästi sanomalla kansainväliseen malliin hi! johon sain vastaukseksi pienen hymyn sekä täydellisellä suomenkielellä moi! Jähmetyin täysin niille paikoilleni. Normaalisti tähän olisi tottakai reagoinut jollain tavalla tai sanonut edes, että ahaa puhutkin suomea. Mutta en sanonut mitään, enkä tehnyt mitään – halvaannuin täysin! Jätkä puhuu täyttä suomea ja meikä vääntää enkkua jättäen ainoastaan täydellisen hiljaisuuden leijumaan tyhjään pukuhuoneeseen välillemme. Olisin tuossa tilanteessa voinut vajota maan alle. Siinä kun pikkuhiljaa tokenin ja pyöritin päässäni tuota antoisaa keskustelua, ei sitä tilannetta enää silloin jälkikäteen voinut alkaa paikkailemaan.


Toinen luistelutapaus ei niinkään nolota vaan ennemminkin naurattaa kuinka nuorena kaikki oli niin noloa. Olimme kaverini kanssa bongailemassa jätkiä nuorten lätkämatsissa ja tottakai mulle tuli nälkä kun haistoin kahviosta hodareiden tuoksun. Omg mun oli pakko saada sellainen, mutta enhän mä nyt kehdannut sellaisen sinappia ja kurkkusalaattia pursuavan snäkin kanssa kävellä kaikkien niiden jätkien ohi. Silti oli ihan pakko saada se hodari! No ihana frendini sitten sanoi, että hei mä voin käydä ostaa sulle sellaisen. Olin ihan että wou kiitti, oikeesti, ihanaa! Hän sitten lähti ostamaan tätä suuresti himoitsemaani hodaria ja vähän ajan päästä palasi takaisin tyhjin käsin. Mietin, että mitä hemmettiä, missä mun hodari on? Niin tää muija kaivaa Longchampistaan esiin aivan rutikuivan käärön, jossa oli kirjaimellisesti sämpylä ja yksi nakki. Haha siis missä mun mausteet on? 😀 Ei kuulemma voinut ottaa kun laukku olisi muuten mennyt pilalle! Tää tarina on jäänyt ikuisesti meidän muistoihin ja vieläkin nauretaan sille. Kuinka vaikeaa se teini-ikä olikaan, että yksi ei kehtaa hakea hodaria ja toisen taas on tungettava se laukkuunsa. En kestä! Tää frendi on vielä tänäkin päivänä yksi mun parhaimmista kavereista.

Nomutta joo. Pakkohan se on mennä nyt sitten näihin kunnolla nolottaviin juttuihin. Ei vitsu. Olin ensimmäisiä kertoja syömässä poikaystäväni vanhempien luona. Tutustuttiin siinä toinen toisiimme niinkuin asiaan kuuluu – keskustelu kävi ja haarukat kilisivät. Ruokailu oli jo pitkällä ja kaikki oli mennyt ihan mukavasti. Yhtäkkiä kuitenkin liikauttaessani hieman jalkapohjaani, se osui pöydän alla johonkin. Johonkin pehmeään. Vilkaisin juttelun lomassa pöydän alle ja meinasin saada sydärin, kun näin mitä on käynyt. Siinä lattialla makaa mun alushuosut! Ei voi olla totta!! Kuka tahansa pöydästä on ihan hyvin voinut jo nähdä ne tai sitten hyvin helposti voisi nähdä ne millä sekunnilla tahansa. Sitä ei kuitenkaan ehtinyt sen enempää murehtia, sillä tilanne piti saada mahdollisimman nopeasti korjattua herättämättä yhtään ylimääräistä huomiota. Olin mitä ilmeisemmin riisunut edellisenä päivänä hieman vikkelään ja alkkarit olivat jääneet farkkujen lahkeisiin. Ja nyt ne makaavat appivanhempieni keittiön pöydän alla samalla kun jengi ryystää pastaa! Vaivihkaa sitten siinä muina miehinä yritin napata ne varpaideni väliin ja samalla näyttää kauhistuttavasta tilanteesta huolimatta normaalilta. Sain kuin sainkin ne varpaideni avulla käsiini ja työnsin äkkiä taskuun. Ai kauheeta! Vielä tänäkään päivänä en tiedä huomasiko kukaan vai yrittikö kaikki siinä tilanteessa vain esittää normaalia niin kuin minä.


Viimeinen tarina tänään liittyy siihen, kun olin vaatekaupassa töissä. Varastossa purimme porukalla uusia vaatteita laatikoista esiin, mikä oli ihan hauskaa hommaa. Näki mitä uutta kivaa tulee myyntiin. Paitsi että aina kaikki vaatteet eivät olleet niin nättejä. Olin kuitenkin päättänyt mielessäni, että en koskaan lähde dissaamaan mitään vaatetta, koska jonkun toisen mielestä se voisi olla just kiva. Ei kaikki sovi mun tyyliin, mutta jollekin toiselle ne voi sopia. No kerran sitten yhdestä laatikosta paljastui aivan hirveät hanskat. Sellaiset lasten hanskat, jotka voisi kuvitella pikkulapsen käsissä, mutta ne olikin tarkoitettu aikuisille miehille. Mietin päässäni, että ei hyvänen aika, nyt tuli kyllä niin järkyttävät hanskat etten vastaavia ole nähnyt ja jos nämä on oikeasti miestenosastolle tulossa myyntiin niin mitä ihmettä. Tuolloin tein myös poikkeuksen omiin sääntöihini ja sanoin ääneen mielipiteeni noista kamalista tarhalaisten hanskoista. Ikinä muulloin en sanonut, mutta nyt annoin mennä. Ja tietysti.. TIETYSTI just silloin pöydän toiselta puolelta kuuluu hieman varovaisella sävyllä aikuisen miehen ääni ”mulla on tollaiset hanskat”. Ei voi olla tottaaaaaaaaaa!! Miks mulle käy aina näin! Ei siinä voinut enää perääntyä ja alkaa sanomaan, että oho nää onkin tosi hienot. Olis vaan pitänyt pitää se suu kiinni! No onneksi tuo ei nyt niin vakavaa ollut, sillä joskus taas joku toinen piti just niitä mun himoitsemia kenkiä aivan järkyn rumina. Tyylinsä kullakin! Ite ei kuitenkaan koskaan enää halua olla tuossa mokaajan roolissa. Siinä on sitten kiva jatkaa työpäivä hommia saman pöydän ääressä ja miettiä, käyttääköhän se niitä hanskoja enää.


Voi saakeli! Nyt niitä omia noloja mokia jakoon niin meikäläinen saa helpostusta 😀 ei tässä yksin voi kärvistellä! Yksi näitäkin kamalampi juttu onkin jo aiemmin jaettu, joten jos et muista sitä, tsekkaa: PÄIVÄ JOLLOIN PISSASIN HOUSUUN – tätä en toivo kellekään!

KATSO EDELLISESTÄ POSTAUKSESTA: PIHAKOUTSI!

👻 Seuraa snapchatissa: idajemina 👻
ja Instagramissa: @idajemina 

Ida Jemina

4 vastausta artikkeliin “VOI NOLOUS!! ELÄMÄNI NOLOIMMAT TILANTEET!”

  1. Hanskatarinasta tuli mieleen kun joskus lukiossa selitin kavereille jotain, että en tienny mitkä housut laittasin kun ruskee ja musta ei sovi yhteen. Tän möläytyksen jälkeen satuin vilkasemaan yhtä kavereistani, jolla oli musta toppi ja ruskee huppari päällä. Kyllä hävetti ja yritin tietysti vielä korjata, tyyliin ”toi näyttää kuitenki ihan kivalta” 😂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 60
Tykkää jutusta