Vaikeuksien kautta voittoon? Lue oma tarinani

Hei kisulit ja kollit!

Nyt kun loukkaantumiset ovat sattuneesta syystä olleet tapetilla, on kommenteissa esitetty toiveita, että kertoisin miten selvisin edellisestä haaverista.

Parisen vuotta sitten rusautin polven ja jouduin polvileikkaukseen. Sisempi nivelkierukka repesi kiertoliikkeessä jalan tarttuessa kiinni kumiseen mattoon muun kropan jatkaessa matkaa. Kuukauden päivät jouduin odottelemaan ennen kuin pääsin leikkaukseen erinäisen byrokratian ansiosta. Uskon tämän odotuksen olleen hidastava tekijä polven paranimessa leikkauksen jälkeen. Mitä nopeammin haaverin jälkeen pääsee hoitoon, sitä parempi. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että aina kannattaisi automaattisesti mennä heti leikkaukseen. Aina se ei välttämättä ole edes paras vaihtoehto, sillä kaikki vauriot eivät vaadi leikkausta. Mikäli mahdollista, suosittelen konsultoimaan useampaa eri urheilijoiden kanssa paljon asioinutta ortopedia, sillä heillä saattaa olla paljon näkemyseroja. Toiset ovat heti leikkaamassa, kun taas toiset suosittelevat ensin muita vaihtoehtoja. Leikkaus on kuitenkin aina se viimeinen vaihtoehto, joten jos yhtään on epäileväinen olo, kannattaa kysyä myös toisen asiantuntijan kantaa.

polvi kuntoutus

Noh, leikkauspäivä sitten vihdoin koitti ja operaatio meni kuulemma hyvin. Leikkauksessa oli kuitenkin löytynyt toinenkin ongelma polvesta, nimittäin iso rustovaurio, joka ulottui koko rustopinnan läpi rustonalaiseen luuhun. Jeij!

Polvella piti alkaa kävelemään samantien, heti leikkauksesta herättyäni. Ajatus tuntui aivan kamalalta ja aivot huusivat ”älä nyt hullu lähde kävelemään!”. Hoitajien kannustamana otin kuitenkin askeleita eteenpäin ja kyllähän se jalka kantoi vaikka ilkeältä tuntuikin. Leikkauksen jälkeen olin myös huonovointinen ja kylmä hiki nousi pintaan heti kun nousin istumaan, yök.

Kahden päivän päästä leikkauksesta polvea piti alkaa kuntouttamaan. Kuntouttamisohjeiksi sain mm. istuutua penkille ja nousta siitä ylös. Tätä piti toistaa useita kertoja päivässä. Myös kuntopyörää suositeltiin polkemaan. Olennaisinta polven paranemisessa oli vahvistaa kuihtuneita tukilihaksia. Etenkin etureittä, joka alkoi paksuudeltaan muistuttamaan pohjelihasta. Onni onnettumuudessa oli se, että omat reidet olivat lähtökohdiltaan suhteellisen lihaksikkaat, niin oli sitten mistä kuihtua ja rakentaa lihasmuistista jälleen voimaa.

Saamani paranemisennusteet olivat epämääräisiä ja oletin olevani kunnossa taas kuukauden päästä. Toisin kuitenkin kävi ja polvi ilmoitti aina vihlaisten, kun suoritin istumisliikkeitä tai esimerkiksi kipusin rappusia. Etenkin rappusissa alaspäin meneminen oli kamalaa. Tätä jaksoa kestikin pitkään, lähes vuoden verran. Kirves meinasi monesti lentää kaivoon ja henkisesti oli varautunut siihen, että entistä polvea tästä ei enää tule.

polven kuntouttaminen
Eilen leffassa yhdellä kepillä jes!

Eräänä päivänä pihalla ollessani aloin nousemaan yhdellä jalalla penkille. Ai että sitä fiilistä, kun huomasin, että polvessa ei tunnu kipua! Hallelujah! Muistan tuon hetken varmaan ikuisesti. Etsinkin itseasiassa sen postauksen, jonka kirjoitin tuona päivänä, sen voi käydä lukemassa täältä: Kuka on sinun ystäväsi?

Salilla jalkojen treenaaminen oli pitkään henkistä taistoa. Aloitin tekemään liikkeitä ensin ihan ilman painoa. Se jo tuntui ilkeältä. Hyvin hyvin hitaasti lähdin nostamaan painoja ja toistoja. Meni yli vuosi, että pääsin taas treenaamaan jalkoja täyspainoisesti. Lihasten puolesta painoja olisi voinut nostaa enemmänkin, mutta polvi ei vielä antanut periksi. Huoh, tuo oli turhauttavaa aikaa, mutta ei siinä muu auttanut kun mennä hitaasti, mutta varmasti päivä päivältä eteenpäin.

  • Liikkeitä, joita pystyin jossain kohtaa tekemään olivat: kyykyt, reidenojennukset ja esim. bulgarialainen askelkyykky.
  • Liikkeitä, jotka tuntuivat erityisen pahalta olivat: prässit ja askelkyykyt (kipeän polven ollessa taaimmainen tukijalka)

Huolelliset lämmittelyt korostuivat polvivamman jälkeen. Treenin alkuun poljin pyörää, niin että sain lämpöä pintaan ja verta kiertämään. Kun tunsin, että paikat alkavat olla lämpiminä menin tekemään vajaita kyykkyjä pelkällä kehon painolla. Kun nämä alkulämmittelyt oli tehty, suuntasin lämmittelemään takareisiä. Kaikille polvivammaisille voinkin suositella tekemään jalkatreenissä takareidet ensin. Kun takareidet olivat kunnolla pumpissa, sujuivat muut liikkeet paljon tukevammin. Myös muiden kuin polvivammaisten kannattaa kurkata: Älä tee kyykkyä jalkatreenissäsi – ensimmäisenä

polvivamma

Missä kunnossa polvi on sitten tänä päivänä?

Polvi on tänään hyvässä kunnossa. Ei entisensä, mutta suht lähellä ainakin. Treeneissä otan aina polven huomioon ja treenaan sen ehdoilla. Joskus on parempia päiviä, joskus huonompia, mutta suunta on joka tapauksessa ylöspäin. Sellaisen vinkin voisin vielä antaa, että kannattaa pitää jonkinlaista päiväkirjaa paranemisesta. Siitä on sitten hyvä katsoa, miten kuntoutuminen on lähtenyt käyntiin ja kertoa tarvittaessa lääkärille tuntemuksistaan. Näitä juttuja on nimittäin vaikea muistaa jälkikäteen ja miettiä, milloin tuntui miltäkin.

Nyt vaan toivon parasta myös tästä nilkkavammasta. Eilen olikin ensimmäinen päivä, jolloin jalka tuntui selvästi paremmalta. Tukea pidän toki edelleen, mutta lyhyitä ja hitaita kävelyitä voin jo mennä ilman keppejä tai yhdellä kepillä. Thumbs up ja ei muuta kuin suuret tsempit kaikille toipilaille, I feel you! Ja oikein leppeää maanantaita kaikille!

Edellisessä postauksessa pitkästä aikaa kuulumisia: Mitä sylki suuhun tuo

Ida Jemina

19 vastausta artikkeliin “Vaikeuksien kautta voittoon? Lue oma tarinani”

    • Heips Sanna! Kiva jos muutkin ”ongelmatapaukset” saavat tästä edes jonkinlaista tsemppiä. Ilkeitä juttuja sullakin takana :/ Kiitos kovasti, koitetaan! 🙂

  1. Hei! mulle tuli tämmöinen pieni ja mielenkiintoinen kysymys mieleen että kuinka monet treeni trikoot omistat? 😀

    • Apua olipas vaikea kysymys! Varmaankin 10-20 välillä ihan näin päästä heittämällä 🙂

  2. Mielenkiintoinen postaus, mukava että polvi on kuitenkin jo parempaan päin! 🙂
    On pitänyt jo pitemmän aikaa kysyä joltain neuvoa, ja ajattelin että varmaankin ammattilaisena osaisit hyvin auttaa. Pystyisitkö neuvomaan salilla tehtäviä liikkeitä, joiden avulla saa treenattua peppua, ilman että etu- tai takareidet enää kasvavat. Minulla on balettiharrastuksen johdosta voimakkaat (ja paksut) reidet, muttei juurikaan takamusta. Olisi tosi kiva kuulla neuvoja 🙂

    • Sanos muuta! Voih, otahan iisisti polven kanssa ja paljon tsemppiä maratontreeneihin! 🙂

  3. Oisko sulla antaa mitään vinkkejä, kun oon jo hetken aikaa reenannut kolmi jakosella mutta huomannut nyt viime viikkoina että treenatessani yhdessä treenissä olkapään, rinnan ja ojentajan, niin aina joko ojentajan tai rinnan (riippuen siis kumman treenaan viimeisenä) treeni jää ns vajaaksi, kun voimat on jo yksinkertaisesti loppuneet, eikä samat painot nouse millään, kun jos treenaisi ojentajan/rinnan erikseen. Kannattaisiko siis vaihtaa esimerkiksi nelijakoiseen vai mikä voisi olla avuksi?

    • Moi Miia! Kokeile vaikka hieman sheikata treenijakoa tehden kädet eri päivänä rinnan kanssa, jolloin voit keskittyä noihin paikkoihin omissa treeneissään. Tsemppiä!

  4. Hei! Kiitos informatiivisesta ja inspiroivasta blogista 🙂
    Missä kohdassa polvessa sinulla on rustovauriota? Itselläni on molemmat polvet leikattu polvilumpioiden rustovaurioiden vuoksi pari vuotta sitten ja edelleen toinen reisilihas on heikompi kipeämmässä polvessa. Reisilihakseni ovat vahvistuneet pikkuhiljaa ja kivut ovat arkielämässä melkein pois, salilla tuntuvat edelleen. Jalkaprässiä ja etureisiliikettä voin tehdä pienemmällä liikeradalla, sekä maastavetoa näköjään myös pystyn tekemään. Askelkyykyn jälkeen seuraavan viikon tekee kipeää, joten sen jätin suosiolla pois vaikka lihaksia vahvistaisikin tehokkaasti. Syväkyykyt on kielletty :/ Hiljalleen parempaan suuntaan.. kokeilen myös tuota mainitsemaasi takareisien aktivointia ennen muita liikkeitä. Hieno kuulla että sulla polvi on kuntoutunut ihan hyvin 🙂

  5. Hei Heli! Kiitos itsellesi kehuista! 🙂 Täällä on vähän sama juttu. Kipeän polven reisi on edelleen heikompi ja pienempi, mutta toivottovasti sen näkee vain omalla silmällä. Hienoa, että olet päässyt treenaamaan jalkoja, pikkuhiljaa kohti parempaa! 🙂 Kokeile ihmeessä takareisien treenaamista ennen muita lihaksia. Siitä on kohdallani ollut paljon apua! Tsemppiä kohtalotoverille!

  6. Hei ja kiitos tästä postauksesta. Olen ollut blogisi lukija vasta muutaman kuukauden, ja polvileikkauksesta toipuva nyt parin viikon ajan. Postauksesi tuli vastaan googlettaessani polvileikkauksesta ja treenistä. Oma eturistiside rapsahti katki jumpassa kesken ponnistusliikkeen kun tukijalan polvi yliojentui voimakkaasti. Salille pääsen vasta ensi vuoden puolella, mutta! Kotona olisi käsipainot ja mikäänhän ei estä vaikka ylävartaloa tai käsiä treenaamasta kotona vaikka yksi kappaletta jalkoja onkin poissa pelissä. Olisi kiinnostavaa siis lukea kotitreenivinkkejä polvivamma huomioonottaen. Olisiko sinulla vaikka linkkiä johonkin aikaisempaan aihetta läheltä liippaavaan postaukseen? Mukavaa joulunodotusta ja vammatonta uutta vuotta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 2
Tykkää jutusta