TARINA JOKA INSPIROI

Tänään on ollut huono päivä.

Löysin muuton myötä vanhan päiväkirjani 90-luvulta. Vitsit olen nauttinut joka tarinasta. Niissä ei ole varsinaisesti mitään järkeä, mutta tuon ajan fiilis välittyy vaan niin täydellisesti noista sanoista. Oi niitä aikoja.

Snäppääjät ovatkin jo päässeet kuulemaan joitakin aikaisempia paljastuksia ja voi että ollaan naurettu. Lisää idajemina, niin pääset messiin!

Koska fiilis oli tosissaan tänään huono kaikkien vastoinkäymisten myötä, ajattelin, että kaivan tämän vanhan päiväkirjan taas esiin ja hyppään takaisin 90-lukuun. Josko sieltä saisi piristystä harmaaseen päivään.

Luin kirjoitukseni vuodelta 99. Se oli niin aito ja lapsellinen, mutta silti niin opettava, että aikuinen minäni voi ottaa siitä oppia nykypäivään. Kenties sinäkin saat siitä hyvää fiilistä ja inspistä kiireen keskelle.

1.8.1999

Tulimme pois mökiltä. Rupesimme heti katsomaan formuloita. Mika Salo tuli toiseksi. Häkkisen rengas puhkesi ja hän ajoi pois radalta. Minä soitin Johkulle että voisivatko Jenni 5, Janne 7 ja Johku 11 tulla meille. Hetken kuluttua he tulivat. Minä ja Atte menimme syömään spagettia, sen jälkeen pääsimme leikkimään. Menimme ulos leikkimään kirkonrottaa. Sitten isi tuli sanomaan meille että Johkun, Jennin ja Jannen pitää lähteä kotiin syömään. Menimme Aten kanssa sisään. Puhelin soi, siellä oli Johku hän pyysi että voidaanko minä ja Atte tulla niille. Minä sanoin kyllä mutta minä kerään ensin karviasmarjat pois pensaasta koska ne ovat kypsiä. Kun olin kerännyt marjat minä ja Atte lähdimme Johkulle.

Sen pituinen se.

Joku saattaa miettiä, että mikä tässä sai minut hyvälle tuulelle. Mistä tuosta nyt repii oppia?

Kohta joka sai minut hymyilemään oli ehdottomasti nuo karviaismarjat. Siis en kuuna päivänä nykyään alkaisi keräämään marjoja pensaasta, jos olisin lähtemässä johonkin omiin menoihin. Eihän sellaiseen ole aikaa.

Mutta miksi ei olisi? Miksi ei keräisi vähän marjoja ensin pensaasta ennen kuin ryntää seuraavaan paikkaan? Ovathan ne sentään kypsiä.

Mielestäni tuosta yksinkertaisesta tarinasta voi oppia paljonkin. Siitä välittyy hyvin kiireettömyys ja hetkessä eläminen, jotka ainakin omaan myöhäisempään elämääni ovat erittäin tervetulleita. Kun painaa tukka putkella menemään, karviasmarjan tyyppiset pienet, mutta niin tärkeät elämänilot saattavat ihan huomaamatta jäädä kokematta.

Rentoa ja kiireetöntä sadeiltaa. Toivottavasti sulla on ollut hyvä päivä <3

EDELLISESSÄ POSTAUKSESSA: NÄIN OTAT UPEAN KUVAN PUHELIMELLA

LUE MYÖS: NÄMÄ ASIAT MUISTAT JOS VIETIT LAPSUUTESI 90-LUVULLA

 

👻 Seuraa snapchatissa: idajemina 👻
YouTubessa: Ida Jemina
Instagramissa: @idajemina
Facebookissa: Ida Jemina

Ida Jemina

Yksi vastaus artikkeliin “TARINA JOKA INSPIROI”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 51
Tykkää jutusta