Polvikierukka sanoi naps!

Eilen oli ansaittu välipäivä salilta. Ihan pelkkää lepoa päivä ei kuitenkaan ollut vaan tunnit kului mukavasti työjuttujen parissa.

Viimeksi mainitsinkin tosta mun polvivammasta niin voisin sitä hieman availla lisää. Keväällä 2013 sattui sellanen haaveri, että polven sisempi nivelkierukka repesi jalan tarttuessa kiinni mattoon ja polven jatkaessa kiertoliikettä eteenpäin. Eihän siinä sitten lopulta muu auttanut kun mennä leikkaukseen kun polvi ei yllätys yllätys itsestään parantunut. Kuukauden päivät pistin menemään kipeällä polvella kunnes vihdoin leikkauspäivä koitti. Leikkaus meni kuulemma hyvin, mutta polvesta oli löytynyt lisäksi iso rustovaurio. Jaahas. Ei siinä sen kummempia kuin pari viikkoa sairaslomaa ja polvea sekä reisilihasta kuntouttamaan. Mulla oli ollut mielessä, että parin viikon kuluttua polvi alkaa olla jo suht kunnossa ja max. kuukauden päästä voisin sillä taas alkaa treenaamaan. No ihan niinhän siinä ei sitten käynyt ja tälle kärsimättömälle luonteelle oli hyvin tuskaista odotella polven paranemista. Oli myös varsin mukavaa huomata, kuinka reisilihas vaan jatkoi pienentymistään, ainakin omissa silmissä. Kuntoutin jalkaa lääkärin ohjeiden mukaan nousemalla tuolilta ylös ja istuutumalla takaisin. Pitkään en uskaltanut tehdä salilla jalalla mitään, koska polvi ilmoitti liikkeitä yrittäessä aina olemassaolostaan. Pikkuhiljaa sain polven siihen kuntoon, että sitä ei enää särkenyt ja pystyin liikkumaan sillä paremmin. Aloin vähitellen tekemään jaloille liikkeitä myös salilla ilman painoja.

Kepeillä menemään!

Vaikka fyysinen kipu polvessa oli ikävä, paljon kovemmalle otti henkisesti. Jalkojen treenaaminen on aina ollut lempipuuhaani ja rakastan laittaa tankoon paljon rautaa ja pistää menemään. Sitä tunnetta ei voita mikään. Tällä hetkellä treenaan jalkoja polven ehdoilla ja olen saanut nostettua painoja pikkuhiljaa ylöspäin. Lihasten puolesta rautaa pystyisi nostamaan paljon enemmän mutta polvi ei anna siihen vielä periksi. Jalkapäivät ovatkin viimeisen vuoden ajan olleet henkistä taistoa. Murehtiminen on kuitenkin aivan turhaa ja asiat voisi olla huonomminkin. Siksi yritän keskittyä positiivisiin asioihin ja olla iloinen siitä mitä pystyn tekemään. Kyllä täältä vielä noustaan! 🙂

Ida Jemina

10 vastausta artikkeliin “Polvikierukka sanoi naps!”

    • Tsaukkista!

      Hyvin, kiitos kysymästä! Alku vähän takelteli mutta pikkuhiljaa ja sitkeästi kuntouttamalla on siitä taas polvi tullut. Ei tietystikään entisensä mutta kyllä sillä treenejä tekee:)

      Polviongelmaisilla lämmittelyt ennen treeniä korostuvat entisestään. Tukilihaksiston erityisen huolellinen lämmitteleminen esim. ennen kyykkyjä helpottaa ainakin itselläni treenejä.

      Ortopedi ei kyllä paljoa puhunut, mutta käsittääkseni kierukkaa ollaan vain poistettu ja löytynyttä rustovauriota hiottu.

      Tsemppiä sulle kanssa Juha!:)

  1. Moi! 🙂 itse olen juurikin nyt saikulla polven rustovauriolrikksuksen jälkeen ja kysyisinkin, onko sun polvissa myös kondromalasiaa? Multa nimittäin vähän niinkuin kiellettiin kyykyt, joka on supermasentavaa :-/

    • Moikka! Lääkäri ei ainakaan maininnut mitään kohdallani kondromalasiasta. Harmi, että sieltäkin löytyy polvivaivainen. Paljon tsemppiä toipumiseen <333

  2. Moi, löysin juuri blogiisi ja selailen vanhoja ja uusia kirjoituksiasi mitkä herättää mielenkiinnon 🙂 on tosi inspiroivaa, että polvivammastasi huolimatta olet kovassa kunnossa ja olet sen selättänyt. Itsellä lähtee polvilumpio sijoiltaan silloin tällöin, ja sen vuoksi otan aika iisisti salilla, tai varovasti ainakin. Varsinkin kyykkyjä tehdessä, huijakkaa siinä voisikin käydä huonosti kun on vapaat painot selässä ja yhtäkkiä lähtee polvi alta. Leikkaus on nyt tulossa muutaman kuukauden sisään, sitten polvi on ilmeisesti lähes yhtä hyvä kuin normaali polvi, laitetaan tekonivelside sinne pitämään pallo paikallaan 😀 viimeksi kävi niin pahasti polven kanssa että halusin leikkausjonoon välittömästi… polvilumpio oli puolessa reidessä, en edes tajua miten se voi sinne asti karata. Leikkauksen jälkeen on ihanaa kun uskaltaa taas tehdä normaaleja asioita, nyt ei uskalla kuin kotona treenailla varovasti nilkkapainoilla välttäen seisovia liikkeitä ja polkea kuntopyörää.
    Että sellainen pitkä tarina, oli vissiin terapeuttista 😀 Jään seuraamaan blogiasi, on ehkä paras treeniblogi jonka olen löytänyt! 🙂

    • Moi Sanna, kiitos! Kiva kun löysit tänne ja lämpimästi tervetuloa! Polven kanssa on kyllä saanut taistella ja edelleen mennään aina sen ehdoilla. Mukavaa kun tulit jakamaan tarinasi, polviongelmat ovat aina kinkkisiä ja pitkää pinnaa vaativia. Paljon tsemppiä polven paranteluun, kyllä siitä vielä polvi saadaan! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta