Millaisia amerikkalaiset ovat?

Ihmisillä on erilaisia uskomuksia, käsityksiä ja kokemuksia siitä, millaisia amerikkalaiset ovat. Usein nämä mielipiteet ovat hyvin vahvoja vaikka koko mantereella ei olisi tultu edes käytyä. Kun Googleen kirjoittaa ”amerikkalaiset ovat”, ensimmäinen ehdotus on: tyhmiä. Yleinen käsitys jenkeistä täällä Suomessa on varsin negatiivinen.  Toiset pitävät jenkkejä tyhminä ja pinnallisina itkupilleinä, kun taas toiset hölösuina, tekopyhinä ja itsevarmoina. Millaisia jenkit sitten todellisuudessa ovat? Kerron nyt omista kokemuksistani, jotka pohjautuvat pääasiassa Los Angelesissa asumiseen, mutta myös muuhun reissaamiseen länsirannikolla.

Ensimmäinen kosketukseni Jenkkeihin oli lennon vaihdolla Chicagon lentokentällä. Voi sitä lentokentän kokoa! Eri terminaaleihin kulku tapahtui junilla. Oli siinä pienelle suomitytölle ihmeteltävää. Ilmeisesti ilmeestäni näkyi tämä ihmetyksen määrä, sillä eräs paikallinen tuli tarjoamaan apuaan. Siis ilman, että olin edes kysynyt mitään! Hän lähti saattamaan minua junasta toiseen ja vei minut aivan porttini eteen. Mitä hän tästä sai? Ei mitään muuta kuin hyvän mielen. Todella ystävällistä!


Samat kokemukset jatkuivat Los Angelesin päässä, kun lähdin seikkailemaan motellista koululle. Siitä voit lukea lisää täältä. Ihmiset auttoivat, neuvoivat ja lähtivät saattamaan minua paikasta toiseen, kun vain kysyin neuvoa. En olisi mitenkään selvinnyt ilman paikallisten vilpitöntä auttamisen halua. Vaikka olen reissannut monessa maassa, en ole törmännyt vastaavaan missään muualla.


Varoituksen sana pitää kuitenkin sanoa. Tietenkään kaikki ihmiset eivät ole näin hyväsydämisiä. Tervettä järkeä pitää käyttää missä tahansa päin maailmaa sitä reissaakin.


Toinen asia, mikä heti kävi ilmi, oli paikallisten iloisuus. Se näkyi katukuvassa hymyinä, kuului nauruna ja puheensorinana sekä tuntui ilmapiirissä. Elämä Losissa ei ole niin vakavaa! Mitä huolia voisikaan olla, kun voi sujauttaa flipflopit jalkaan ja lähteä talsimaan aurinkoisille kaduille. Paikalliset myös kävelevät todella hitaasti! Mihinkään ei tuntunut olevan kiire. Tähän kesti sopeutua, sillä itse olen tottunut painamaan paikasta toiseen sata lasissa. Se oli kuitenkin hyvää harjoitusta alkaa ottaa itsekin vähän iisimmin.


Jenkkien sosiaalisuus oli myös ilmiselvää. Ei ollut yhtään epänormaalia alkaa puhumaan tuntemattomille. Bussissa, ruokakaupassa tai vaikkapa rannalla tuli usein vaihdettua muutama sana vieressä olevan kanssa. Myös hyvät käytöstavat ja kohteliaisuus tuli koettua. Vanhempia ihmisiä kunnioitettiin auttamalla heitä teiden yli ja tarjoamalla heille heti istumapaikkaa. Kaduilla ihmiset tervehtivät vastaantulijoita olivatpa he sitten tuttuja tai ei. Kerran meikkipussini tippui bussissa lattialle ja kaikki meikit levisivät ympäriinsä. Yllätyksekseni muut matkustajat nousivat heti ylös auttamaan. 


Yksi mielestäni mielenkiintoinen huomio oli se, että paikallisilla ei ollut samanlaisia yhteiskunnan paineita kuin täällä Suomessa. Tärkeää ei ollut se, että hankkii hyvän koulutuksen, työn, asunnon ja lapset vaan se, että tekee elämässään sitä mistä nauttii. Toki nämä asiat voivat ehdottomasti sisältyä unelmaelämään, mutta niiden hankkimisesta ei paikallisilla tuntunut olevan paineita. Myöskään sillä, minkä ikäinen on, ei ollut niin suurta merkitystä. 25-vuotiaan ei pitänyt olla jo valmistunut koulusta, 35-vuotiaan ei pitänyt olla kokopäiväisessä työssä eikä 45-vuotiaan kolmen lapsen vanhempi. Olipa sitten minkä ikäinen hyvänsä, tärkeää oli se, että tekee sitä mistä pitää. Siihen kannustettiin ja sitä arvostettiin. 


Toki amerikkalaisissa löytyy myös niitä huonoja puolia eivätkä kaikki ihmiset ole enkeleitä. Huonoiksi puoliksi voisin mainita perättömät lupaukset. Suomalaisena sitä on siinä käsityksessä, että jos edellisenä päivänä on jotain sovittu, niin seuraavana päivänä niin tapahtuu. Kesti hetken ennen kuin osasin erottaa small talk-puheet todellisista puheista. Kerran esimerkiksi olin puhunut erään opiskelijan kanssa, että menisimme seuraavana päivänä luentojen jälkeen kirjastoon opiskelemaan. No loppupeleissä löysin kirjastosta vain itseni. Olin siis ymmärtänyt keskustelumme hieman väärin. Jenkeille on ihan normaalia sanoa, ”nähdään huomenna” tai ”mennään kahveille aamulla” ja sitten ei kuitenkaan tehdä näin. Se on vain small talkia.


Toinen huono puoli on se, että… hitsi mun pitää oikeasti miettimällä miettiä näitä huonoja puolia! Odottakaas, kyllä mä vielä keksin.  Hmmm no Losissa kannattaa olla varuillaan siinä mielessä keneen luottaa ja keneen ei. Moni yrittää hyötyä aina jollain tapaa muista. Myös juoruja, perättömiä puheita ja draamaa riittää. 


Ihmiset Losissa eivät olleet tyhmiä, mutta kyllä sen huomaa, että koulutusjärjestelmä on erilainen kuin täällä Suomessa. Se mistä jenkit tietää, on oman maan asiat, ei niinkään muun maailman.  Annettakoon tämä heille kuitenkin anteeksi, sillä heidän maailmansa pyörii siellä ihan kivasti ilman tietämystä siitä missä pikkuinen Suomi on.


Sen vielä mainitsen, että se kuva mikä monella suomalaisella on amerikkalaisista, ei vastaa yhtään sitä, mitä itse koin. Pikemminkin päinvastoin. Amerikkalaiset eivät olleet röyhkeitä, siirappisia palikoita. He olivat aidosti ystävällisiä sekä auttavaisia ja toivottivat vierailijat lämpimästi tervetulleeksi maahansa.


Loppuun haluan sanoa, että USA on suuri maa monine kulttuureineen. En voi todellakaan sanoa tietäväni millaisia kaikki jenkit ovat.  Losissa asuessani ikävöin joitakin suomalaisten ominaisuuksia, kun taas täällä Suomessa haikailen joidenkin amerikkalaisten asioiden perään. 

Edellisen kirjoituksen tehokkaasta rasvanpolttotreenistä pääset lukemaan tästä: Rasva palamaan

Ida Jemina

4 vastausta artikkeliin “Millaisia amerikkalaiset ovat?”

  1. Harvoin lukee fiksuja kirjoituksia treeniblogia pitäviltä näteiltä tytöiltä! Big up!

  2. Moi, eksyin sun blogiin yllättäen ja tosi paljon löytyy mielenkiintosia aiheita! En meinaa päästä täältä nyt pois ollenkaan! 😀 Onnistuiko tuolla jenkeissä helposti noudattaa sellaista omaa terveellistä ruokavaliota ja treenejä? Oon muuttamassa Ausseihin syksyllä vuodeksi ja stressaan, että löydänkö sieltä varmasti kaikkea mitä haluan ruokavaliooni, että vuoden jälkeen ei olis missään rasvahöttökerroksen peitossa.;D Tai onko sulla jotain vinkkejä antaa matkaavalle? 🙂

    • Haha ihana<3 Jenkeissä onnnistuu kyllä terveellisesti syöminen yhtä hyvin kuin täälläkin, onneksi. Siellä ruoka oli vielä edullisempaa niin siinä mielessäkään ei ollut ongelmia. Jos on tottunut syömään paljon maitotuotteita, esim. rahkaa ja raejuustoa niin niitä ei valitettavasti oikein löytynyt, ainakaan mitään siedettävän makuista. Ausseista en tietysti osaa sanoa mitään kun en ole käynyt, mutta voisi kuvitella sieltäkin löytyvän aika kattavat valikoimat kaikkea. Ainakin kaupunkialueilla on luultavasti saleja mutta muunlaisellakin treenillä on toki mahdollista pitää kuntoa yllä. Ihanaa, että pääset Ausseihin vieläpä noin pitkäksi aikaa! Aivan sairaan siistiä! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 2
Tykkää jutusta