Lihasryhmät, jotka vastustavat kehitystä

Helou!

XXL-reissusta selvittiin ja on aika siirtyä taas treeniaiheisiin. Olen aiemminkin maininnut olkapäiden ja selän olevan mulla suht heikosti aktivoituvia lihasryhmiä. Niiden kanssa on aina oma haasteensa saada setit menemään täysin perille. Toisina päivinä tuntuu osuvan oikeaan osoitteeseen paremmin kuin toisina. Treenityylillä sekä liikevalikoimilla on toki myös vaikutusta asiaan. Välillä on ollut todella turhauttavaa, kun ei vaan saa treeniä maaliin halutulla tavalla vaikka kuinka yrittää. Tekemällä ja kokeilemalla on kuitenkin tullut koettua jos jonkinmoista ahaa-elämystä sekä onnistuttu parantamaan monia juttuja. Selkä- ja olkapäätreenitkin menee kuitenkin jo paljon paremmin nykyisin perille kuin vaikka vuosi sitten (jee!). Heikoimmin aktivoituvien lihasten kanssa hommat ei varmasti kuitenkaan koskaan lopu kesken – se on loppuelämän pituinen erityisopetus tiedossa niille laiskimuksille! 


Hyvin aktivoituviakin lihaksia onneksi löytyy. Esim. reidet tekee kiitettävästi töitä vaikkei jokaisessa toistossa silmät kiiluen keskittyisikään lihakseen. Jalkoja olen myös  aina erityisesti tykännyt  treenata kovaa. Nykyisin en voi polvivamman takia käyttää yhtä isoja rautoja kuin ennen, mutta kärsivällisen polven ehdoilla tekemisen myötä on kuitenkin jo havaittavissa valonpilkettä tunnelinpäässä. Samalla kun jalkatreenien kanssa on ollut uudenlaista säätöä, on siinä sivussa oppinut aktivoimaan entistä paremmin taka-akselin lihaksistoa perusliikkeissä. Tässä kohtaa lihasten aktivoituminen kehittyi paremmaksi vähän niinkuin pakon edessä polvikipujen takia, mutta hei – ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin!

Olen jo pidemmän aikaa pyrkinyt panostamaan lihaksella tekemiseen liikkeen tekemisen sijaan. Treeni”uran” alkuaikoina haksahti helpommin siihen hurmokseen, että painoa tuli lisäiltyä liikkeisiin huolettomasti – lihasaktivaation kustannuksellakin. Vaikka itseasiassa luulinkin tekeväni monesti hyvällä tekniikalla, oli totuus kuitenkin toinen. Painot kyllä liikkui, muttei tuntunut missään. Tämän tyyppisissä tilanteissa on hyvä, jos esim. treenikaveri tipauttaa pilvilinnoista takaisin maan tasalle rakentavalla kritiikillä. Kuitenkin tärkeimpänä asiana olen oppinut ymmärtämään itse, että vaikka ihan oikeasti luulisikin itse hanskaavansa liikkeet tosi hyvin, se ei välttämättä aina pidä paikkaansa. Vanha viisaus ”mitä enemmän opit, sitä vähemmän huomaat tietäväsi” on oikeastaan aika osuva tähänkin paikkaan. Ne voivat olla ihan pieniäkin juttuja, jotka parantavat merkittävästi rasituksen kohdistumista halutuille lihaksille – omalla kohdallani näin on ollut tähän mennessä useimmiten.


Sellainen jännä ilmiö on myös tullut tutuksi, että ajan saatossa jonkun liikkeen suoritustekniikka on saattanut lähteä hioutumaan väärille raiteille. Useimmiten tämä on tapahtunut sellaisissa liikkeissä, joiden kanssa ei ole ollut erityisiä ongelmia. Liikkeen suoritustapa on vain jostain syystä saattanut lipsua huonommaksi ja ei – aina se ei ole johtunut vastuksen kasvattamisesta tekniikan kustannuksella. Vaikka se onkin varmaan yleisin syy vastaavan ilmiöön, niin stipluja saattaa tulla muistakin syistä. Tarkoitan sellaista salakavalaa muistinpettäjää, joka tekee kärsivällisesti taustalla ilkeitä töitään siellä missä fokus ei ole kirkkaimmillaan. Nämä jutut on onneksi yleensä helppo korjata ja ne ovat päässeet vain tapahtumaan tekemisen tuoksinassa kun ei ole muistanut kiinnittää ”helpompiin” liikkeisiin riittävästi huomiota.

Parhaimmillaan omien unisempien lihasryhmien treenauksesta saa onneksi mukavia saavutuksen tunteita, kun hoksaa jotain, jonka avulla saa annettua vaikka selälle kunnon läksytyksen!

Ida Jemina

3 vastausta artikkeliin “Lihasryhmät, jotka vastustavat kehitystä”

  1. Mukava huomata että treenikärpänen on puraissut sinuakin.. Itse olen tahkonnut kuutisen vuotta kotona ja hyvin on kehitystä tullut. Aina mukava lukea kauniin naisen blogia joka treenaa tosissaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta