Leikkauspäivä koitti – mitä tapahtui?

sis. mainoslinkkejä

Miten täällä jaksellaan? Eipä kauheasti ole olotilassa kehuskelemista. Olisi pitänyt osata varautua paremmin tuleviin kipuihin, sillä ne pääsivät yllättämään totaalisesti. Jos ihmettelet mistä on kyse, lue aiempi postaus: LEIKKAUKSEEN. Pienistä kivuista en niin välitä ja olen pitänyt kipukynnystäni korkeana, mutta ai saakutti, kun sattuu. Ennen leikkausta muutamat lukijat ja tuttavat sanoivatkin, että mahaan laitettavat kaasut aiheuttavat kipua. No se ei kyllä jäänyt yhtään epäselväksi. Ne levisivät tuonne yläkroppaan sekä olkapäihin ja se kipu yltyi niin suureksi, että oli vaikeaa hengittää. Viis leikkaushaavoista, tuo kaasu pesee ne mennen tullen.

Mutta tässä sitä nyt istutaan ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa, joten pikkuhiljaa olo muuttuu paremmaksi. Menin siis sairaalaan tiistaiaamuna seitsemältä. Syömättä ja juomatta piti olla edellisestä illasta saakka. Jouduin odottelemaan omaa leikkausvuoroani aika pitkään, sillä muut pääsivät edelleni. Sain kuitenkin oman sängyn, jossa torkuin pienen pääkivun kourissa. Jotenkin sitä oli osannut varautua odotukseen, joten otin ihan rauhassa – mikäs siinä makoillessa.

Snapchat-184495031254777585
Teidän tsempeistä oli ihan älytön apu, niin leikkausta edeltävänä päivänä, kuin myös H-hetkellä ja sen jälkeen. Kiitos paljon, oikeasti<3 Terveyden ollessa kyseessä on erityisen haavoittuvainen ja näinkin henkilökohtaisten asioiden jakaminen julkisesti suurelle yleisölle ei välttämättä heti ensimmäisenä tulisi mieleen. Sitten kun jengi on hengessä mukana, kannustaa ja sanoo, että olet vahva, niin pakkohan siinä on elää odotusten mukaisesti. Ajattelin, että jos niin moni minua kannustaa, niin jumatsuikka ei auta jäädä tuleen makaamaan.

Snapchat-2823094128391958149Snapchat-993209483334193862Screenshot_2016-03-30-09-21-36
Joskus kahden jälkeen tuli käsky nousta ylös ja lampsia leikkaussaliin. Salissa oli paljon henkilökuntaa ja kaikki olivat mukavia. Minuun laitettiin jos jonkinlaisia lappuja ja johtoja kovan härdellin käydessä ympärillä. Sitten sanottiin, että nyt voit ajatella jotakin mukavaa, josta haluaisit nähdä unta. Ajattelin metsäretkeä Urhon kanssa ja niine ajatuksine vaivuin kemialliseen uneen.

Herättyäni olin aivan tokkurassa ja mahaan sattui. Sain kipulääkettä ja vähän väliä hoitajat tulivat muistuttelemaan, että vedäpäs pari kertaa syvään henkeä. Oli vaikea pysyä hereillä, joten torkuin ja havahduin, torkuin ja havahduin. Jossain kohtaa minut siirrettiin heräämöstä osastolle ja siellä sama torkkuminen jatkui. Olisin halunnut pirauttaa läheisille ja vastailla viesteihin, mutta uupumus oli niin suuri, että väkisin aina nukahti uudelleen.

Koska leikkaukseni oli viivästynyt niin myöhäiseen ajankohtaan, oli kello jo paljon ja hoitajien yövuoro alkoi. Läpäisin kuitenkin kotiinlähtövaatimukset ja sain kutsua saattajaani hakemaan minut yöksi kotiin. Automatka oli karmiva. Se samperin kaasu sattui niin paljon ja kun pääsin sänkyyn, oli hengittäminen vaikeaa. Ajattelin siinä täristessäni, että nyt ei auta kuin tsempata tai muuten homma menee vieläkin pahemmaksi. Yritin hengittää rauhassa ja pikkuhiljaa kipu alkoi lievittyä.

Snapchat-3854884494898171495
Paita

Yöstä en muista paljon mitään. Muutenkin näinä muutamina päivinä leikkauksen jälkeen en ole ollut ihan täydessä terässäni, jos niin voi sanoa. Maha muistuttaa muumien masua ja on ihan ihmeellisen muotoinen turvotuksesta johtuen. Lisäksi siinä on neljä pientä haavaa, jotka tulivat tähystyksestä.
Screenshot_2016-03-30-11-00-47Screenshot_2016-03-30-11-00-04
Lääkäri soitti minulle eilen ja kertoi miten leikkaus meni sekä mitä masusta löytyi. Osa löydöksistä oli odotettavia, osa ei. Jatkan tästä aiheesta ensi postauksessa – nyt takaisin lepäämään.

Ihanaa viikonloppua<3

Edellisessä postauksessa: Käytätkö rasvanpolttotabletteja? Mitä lisäravinteita palkkarin lisäksi?

Ida Jemina

22 vastausta artikkeliin “Leikkauspäivä koitti – mitä tapahtui?”

  1. Tsemppiä! Itsellä on kanssa kaks kertaa leikattu tosi iso kasvain munasarjasta. Ekalla kerralla ei saatu kaikkea pois ja ne jämät jäi kasvamaan sinne niin leikattiin uudestaan. Oli kuitenkin hyvänlaatuinen ja sen jälkeen ei ole ollut mitään. Itse jäin yöksi molempina kertoina sairaalaan, mutta aika vähän mitään kipuja oli. Seuraavana päivänä jo olin aina aika hyvin pystyssä 🙂

    Mutta pikaisia parenemisia ja toivottavasti kaikki on nyt hyvin!

    • Kiitos<3 Voi vitsit! Hyvä että sen jälkeen kaikki on kuitenkin ollut kunnossa! 🙂

  2. Hyi kauhia paikka 🙁 alkaa itselläkin särkeä mahaa kun lukee tuota. Olen pariin otteeseen käynyt paksusuolen tähyssä jossa suoleen pumpataan sitä samaa kaasua, mutta se saa sentään ulos luonnollista tietä toimenpiteen jälkeen. Voin vain kuvitella minkälaista tuskaa se on vatsaontelossa kun vain pitää odottaa sen liukenenista. Tsemppiä ja pikaista paranemista! Hoitaja-Urholle pusuja 🙂

    • Kiitos kovasti<3 pikkuhiljaa alkaa onneksi helpottamaan, mutta yllättävän kivuliasta meininkiä tosissaan. Urholta iloiset terkut!

  3. Valtavasti tsemppiä ja jaksamista sinulle! Ja pakko samalla kiittää ihanasta blogista! :-*

  4. Tsemppiä, itsellä on leikattu umpisuoli ja viimeisimpämpänä operoitiin poskiontelot. Umpisuoli operoitiin minullakin tähystyksellä ja ne pikkuiset haavat on nyt todella pienet ja huomaamattomat 🙂

    Itse olen näissä leikkausrumbissa huomannut että kannattaa tarkkailla mitä vatsa tuumaa noista voimakkaista kipulääkkeistä :/ itsellä jotkin kipulääkkeet aiheuttivat lähinnä vatsaan vain lisää kipua. Myös olen huomannut että nukutuksen jälkeen suu kuivaa nukkuessa ja muutenkin, en tosin tiedä onko tämä muilla ongelmana. Mutta jos on niin apteekista saa sellaista geeliä mikä kosteuttaa :).

    • Kiitos J ja hyviä vinkkejä! Kipulääkkeet eivät onneksi ole vielä toistaiseksi tuottaneet ongelmia, mutta tuon suun kuivumisen kyllä huomasi!

  5. Apteekista saa dimetikonitabletteja, esim. Cuplattomia, jotka helpottaa kaasuvaivaan. Itse sain jo sairaalassa simetikonia kaasun aiheuttamaan tukalaan oloon. Olin edellisen leikkauksen jälkeen kuusi päivää sairaalassa ja ei tullut yhtään ilmoja ulos itsekseen ja noista tabuista oli suuri apu. Minua patistettiin kivuista huolimatta tekemään lyhyitä kävelylenkkejä heti sairaalan käytävillä ja kotiin päästyä, jotta kaasu alkaa tulemaan ulos.

    • Kiitos vinkistä! Auts kuulostaapa ikävältä!

  6. Koitahan lepäillä ja tsemppiä toipumiseen 🙂 Kyllä se siitä ajan kanssa tasoittuu.

    Saanko udella millaista kipu tarkalleen oli? Itsekin olen tässä rampannut gynekologissa ajoittaisien kovien vatsakipujen takia, joka kohdistuvat voimakkaasti oikealle alavatsaan, mielestäni munasarjojen alueelle. Kipu tuntuu todella ärhäkältä ja kuukautiskipumaiselta paineelta, joka saattaa säteillä myös alaselkään. Itseäni tämä homma huoletustuttaa, vaikka ultrassa ei näy mitään poikkeavaa :/

    • Kiitos Satu! Kipu oli todella kovaa, jalat alta vievää, äkillistä ja aaltomaista. En sellaista ole koskaan aikaisemmin kokenut. Toivottavasti tuo sinunkin ongelmasi selviäisi<3

  7. Tsemppiä toipumiseen! Olin hiljattain samanlaisessa operaatiossa itsekin, poistettiin suuri kysta joka osoittautui endometrioomaksi ja harmillisesti levinnyttä endometrioosia löytyi muualta vatsaontelosta ja suolistosta. Ekat pari päivää leikkauksen jälkeen olivat aika kamalat, en pystynyt suoristamaan itseäni ja liikkuminen oli vaikeaa. Mutta niin vaan viikon kuluttua sairasloman päättyessä pystyin menemään töihin. Vatsan turvotus kesti tosin pitkään, vasta noin kolmen viikon kuluttua pystyin vetämään farkut jalkaan.

    • Kiitos Aino kun jaoit! Muiden kokemuksia on hyvä lukea<3

  8. Ite kyllä ymmärrän miltä tuntuu, kun löytyy jotain mitä kehoon ei kuulu. Sä selvisit siitä. Tälläiset vastoinkäymiset on hyvä kääntää voimaksi :).

    • Kiitos viisaista sanoista! Kyllä nämä aina luonnetta kasvattaa jos ei muuta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta