Kaikki mulle heti nyt!

Usein puhutaan, että kehonmuokkaus on pitkäjänteistä puuhaa ja tuloksia tulee vain sen kautta. Jos pitkäjänteisyys on avain kehitykseen, niin mitä se itseasiassa sitten tarkoittaakaan?

Tämän tärkeän asian oivaltamista on häiritsemässä useita tekijöitä, joista yhteen tulee välillä kiinnitettyä huomiota. Telkkarissa öljytyt atleetit pumppaavat jollain toimintaperiaatteeltaan simppelillä, muka monipuolisella (ja kalliilla) vempeleellä, jolla viisi tai kymmenen minuuttia päivässä riittää unelmien vartalon saamiseen. Seuraavaksi mustavalkoinen ruutu näyttää, kun vielä urheilullisen kunnon tavoittelussa alkutaipaleella oleva henkilö tuskailee lattialla ja tekee ikävältä näyttäviä liikkeitä. Ei kai kukaan halua vaikeroida pullukkana maassa kun voi kokeilla oikotietä tuloksiin jumputtamalla viisi minuuttia päivässä menemään. Tämä on tietysti esimerkkinä ääripäästä, mutta toisaalta ei nuo laitteet vuodesta toiseen ilman maksavia asiakkaita ruudussa pyöri eli jossain määrin yleisestä ilmiöstä on kyse. Olisikin tärkeää ymmärtää, että kehonmuokkaus vaatii aina pitkäjänteistä työtä – tämän sisäistäminen ja hyväksyminen on aidosti yksi tärkeimmistä avaimista onnistumiseen.

haukkarikaantoa

Onnistunut tavoitteiden saavuttaminen vaatii myös kiinnostusta prosessiin. Kehonmuokkauksen tapauksessa prosessilla tarkoitan treeniä, ravintoa ja lepoa, joiden kaikkien tulee olla kunnossa aina kun tavoitellaan kehitystä. Mm. Tv-shop-esimerkissä ollaan kiinnostuneita lopputuloksesta (atleettinen kroppa), muttei prosessista (kaikki se työ, joka johtaa atleettiseen olemukseen). Silloin kun halutaan jotain, muttei haluta tehdä sen eteen vaadittavaa työtä, ollaan jumissa. Haluamalla useimmat asiat eivät ratkea, tekemällä sitäkin useampi ratkeaa. Vain lopputuloksesta kiinnostuminen ja onnistuminen pitkäjänteisyyttä vaativassa tavoitteessa on toden totta hankala yhtälö. Vaikka henkilö ohjattaisiinkin tekemään oikeita asioita, loppuu motivaatio nopeasti kesken, jos kiinnostus prosessia eli vaadittavaa työtä kohtaan, perustuu vain ulkoisiin motivaationlähteisiin.

Jos motivaatio lähtee sisältäpäin, menettävät aikamääreet merkitystään. Silloin toimintaa ei aja esimerkiksi pelkkä ajatus siitä, kuinka nopeasti tätä tai tuota tekemällä saan unelmien vartalon. Asioita tehdään huomattavasti suuremmalla painoarvolla siksi, että itse prosessi eli työn tekeminen on kivaa. Totta kai myös tavoitteiden saavuttamisen takia, mutta ei pelkästään. Tavoitteet päivittyvät jatkuvasti eikä koskaan tule valmista. Mitään lopullista lopputulosta ei siis välttämättä varsinaisesti edes koskaan saavuteta, mutta se on ihan okei. Työtä ei tehdä vain sen takia – sitä tehdään siksi, että se on hauskaa ja antoisaa. Ja nyt aletaan lähestyä sitä pitkäjänteisyyttä. Se on sitä, että ollaan kiinnostuneita itse prosessista eli työstä, jota sitten tehdään tasaisesti aina.

Mielestäni kaksi asiaa ovat tärkeitä onnistumisessa, jos on asetettu selkeitä tavoitteita, joita lähdetään ajamaan takaa. Korkealle tähtääminen ja realistisuus. Petollisen yksinkertainen kaksikko, jotka sopivassa suhteessa toimivat mainiosti, mutta epäbalanssissa ollessaan voivat johtaa jopa luovuttamiseen. On helppoa aloittaa ylioptimistisena ja pettyä kun parin treenivuoden jälkeen peilikuva ei muistutakaan figure-olympian fysiikkaa. Toisaalta liian matalalle tähtääminen voi puolestaan esimerkiksi itseluottamuksen puutteen, muutoksen pelon tai muun syyn vuoksi johtaa alisuorittamiseen ja tätä kautta toiminnan hiipumiseen. Ehkä suurin sudenkuoppa tavoitteiden ja realistisuuden tasapainottelussa liittyy kuitenkin aikaan. Voi olla realistista tähdätä vaikka kuinka korkealle. Silloin on kuitenkin myös tärkeää ymmärtää siihen mahdollisesti vaadittavan ajan ja työn määrän olevan niin suuri, että sen miettimisen sijaan kannattaa vain porskuttaa menemään ja nauttia matkasta. Sillä tavalla urheilusta voi saada mahdollisimman paljon iloa irti, kun voi fiilistellä sitä jokapäiväistä duunia. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta niin on myös sen tekeminen mistä nauttii – kerran täällä telluksella vaan tallataan. Ja tuleehan sitä tulostakin, lajista riippumatta, ihan eri tavalla kun saa tehdä antaumuksella sitä mistä tykkää.

pitkajanteisyys

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että joka päivän pitäisi tuntua ruusuilla tanssimiselta. Aina ei välttämättä ole niin kivaa kuin toisina päivinä, aina ei treeni houkuttele ja välillä tekisi mieli vain jäädä vällyjen väliin makoilemaan. Näissä tilanteissa kuitenkin sen pitkäjänteisyyden pitäisi nostaa päätään ja potkia persuksille – silloin jyvät erotetaan akanoista. 

Vaikka kaikki mulle heti nyt kuulostaisi upealta, pitää muistaa, että hiljaa hyvää tulee ja se pitkäjänteinen duuni palkitaan. Nautitaan matkasta, ei eksytä polulta oikoteitä etsimään vaan mennään määrätietoisesti hötkyilemättä kohti tavoitteita. Askel askeleelta. Sitä se pitkäjänteisyys on.

Edellisessä tekstissä loistava liikevinkki olkapäätreeniin.

Ida Jemina

16 vastausta artikkeliin “Kaikki mulle heti nyt!”

  1. Tää on just yks niistä monista, myllertävistä asioista minkä kanssa oon viime viikkoina kamppaillu.
    Pitkä matka on tultu ja pitkä on edessä, tiedän mitä pitkäjänteisyys on, mutta turhan useesti on voimat vähissä.
    Usko itseensä ja omaan tekemiseen ilman asiantuntevaa apua on hitonmoista nuoralla tanssia…mutta periks en ole antamassa, löytäs vaan sen oikean tien mennä eteenpäin.

    http://sanzureenaa.blogspot.fi/

  2. Hei! Pakko kommentoida että sulla on huippu blogi! 🙂 mitä mieltä itse olet siitä että jos on tavoitteena polttaa rasvaa ja pudotella painoa vain pari kiloa onko kerran viikkoon ns herkkupäivä tai vähän vapaampi syöminen ihan ok? Vai onko haitallista tuloksien kannalta että pitäiskö olla ”dietillä” jokin tietty aika.

    • Heippa ja kiitos kaunis! Oleellisinta on että pidemmällä aikavälillä on miinuksen puolella. Ilman herkuttelua tavoitteesi pääsisit varmasti nopeammin, mutta ei maltillinen silloin tällöin vapaampi syöminen hommaa kaada.

  3. mahtava teksti, se on juuri näin! oon nyt puolisen vuotta seurannu blogias – ja halusin tulla kiittämään sua 🙂 oon saanu todella paljon motivaatiota ja lukemattomia hyviä treenivinkkejä sun kirjoituksista, eli kiitos niistä<3 ihailen sua ja sun positiivisuuttas. ^^

    • Kiitos Katja! Ihanaa kun tulit kommentoimaan:) ja kiva kuulla, että olet ollut matkassa mukana jo pidempään! Tsemppiä treeneihin ja mukavaa loppuviikkoa<3

  4. Ihan ekaks pitää mainita että sun blogi on aivan mahtava! Kiitos kaikista vinkeistä sekä motivaatiosta! Lisäksi haluaisin kuulla näin ”ammattilaiselta” mielipidettä fitfarmin dieeteistä? Onko kannattavaa? Itse haluaisin kokeilla bikini challengea. Voisitko tehdä postauksen dieeteistä? Mistä dietti on paras hankkia ja kuinka paljon siitä viitsii maksaa?:)

    • Kiitos Iiris! Mahtavaa, että olet saanut blogista inspiraatiota 🙂 En ota kantaa muiden tekemiin ohjelmiin, halutessaan apuja kannattaa hankkia sellaiselta taholta johon luottaa.

  5. Hei! Loistava kirjoitus. En itse treenaa ”tavoitteellisesti”, mutta olen huomannut, että liikunta elämäntapana on se mun juttu. Hikitreeni 4-5 kertaa viikossa pitää mielen ja kropan virkeänä. Olen katsonut ihmeissäni tätä vallitsevaa fitness-buumia, jossa monen kaverinikin motivaatio treenata syntyy halusta näyttää joltakin, siis NÄYTTÄÄ. Vuosina tällaisia tuttuja seuranneena olen huomannut, että ulkoinen motivaatio harvoin synnyttää pidempikestoista motivaatio treenata ja syödä terveellisesti… Harva kuitenkaan on puhunut aiemmin sisäisen ja ulkoisen motivaation vaikutuksista treeniin 🙂 Tsemppiä sulle omien tavoitteidesi saavuttamisessa!

    • Näyttäminen voi toki olla motivoiva tekijä, mutta tosiaan jos itse tekeminen ei tuota minkäänlaisia hyvänolon tunteita ja on pakkopullaa, ei pelkkä ulkonäkö tavoitteena välttämättä kanna kovinkaan pitkälle. Mahtavaa, että nautit treenaamisestä, hikitreenit on jotakin parasta! 🙂 Tsemppiä myös sinne Sanna!

  6. Pitkäjännitteisyys on kyllä tärkeä juttu. Niin monesti sitä luovuttaa parin voiko jälkeen kun ajattelee että muutokseen kuluisi ainakin puoli vuotta. Puolen vuoden jälkeen taas miettii miksi ei silloin aloittanut niin nyt olisi jo monia tavoitteita saavutettu. Itsellä motivaatio on kyllä pitkälti juuri ulkonäköön liittyvää, kun tuntuu että dieetillä vaan väsyttää enemmän ja lihakset on ihan puhki. Kuitenkin en halua kesällä miettiä että kunpa olisi tammikuussa aloittanut. Nyt siis jo kuukausi terveellistä elämää takana ja toivottavasti kesäkunnossa 2015 ja kaikkina seuraavinakin kesinä! 🙂

  7. Moikka,
    kuinka montaa eri liikettä suosittelet kohdelihakselle, jota treenataan kyseisellä kerralla?
    Esim olkapäitä treenatessa tuntuu, että teen melko paljon erilaisia liikkeitä…
    Mitkä ovat hyviä/tehokkaita liikkeitä rintaa treenatessa entä ojentajaa? Kiitos jo etukäteen 🙂
    Innolla odotetaan taas uusia postauksia! (:

    • Moikka! Riippuu tosi paljon ohjelmasta ja lihasryhmästä. Esim. olkapäitä treenatessa on hyvä huomioida olkapään eri lohkot, jolloin on hyvä sisällyttää punnertavia, vetäviä ja lateraalisia liikkeitä treeniin. Toisaalta taas esim. hauis ei vaadi yhtä laajaa liikevalikoimaa treenautuakseen kunnolla. Rinta ja ojentajaliikkeitä voisin joskus blogissa esitellä 🙂 ihanaa ystävänpäivää!

  8. Huippu kirjoitus! Hyvä aina muistuttaa itselleen, että pitkäjänteisyys on se, joka tuo ne pysyvämmät tulokset ja pitkän päälle paljon parempi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta