Herkuttelu – tuo fitnesspimujen ja punttipekkojen pahin kirosana

herkuttelu

”Kuinka usein herkuttelet offilla? Ja kun herkuttelet, herkutteletko terveellisillä herkuilla kuten raakasuklaalla, proteiinileivonnaisilla yms. vai ihan hardcore kamaa?:D Mites jouluisin? Millainen asenne sinulla on terveellisiin elämäntapoihin? Otatko ne rennosti esimerkiksi kylässä yms voi sillointällöin ottaa pullan jne. Itse olen huomannut stressaavani usein terveellisestä syömisestä ja haluaisin löysentää otetta. Onko vinkkejä tähän? Sillä haluaisin vielä joskus herkutella ilman huonoa omaatuntoa, koska tiedän, ettei siihen ole mitään syytä.”

”Kuinka usein herkuttelet ja mikä on sun lempi herkku ? vedätkö ikinä övereitä vai riittääkö pieni määrä herkkuja ? :p”

”Kuinka usein itse herkuttelet perinteisesti? Siis eli ihan perus karkeilla ja jätskillä?”

herkuttelu

Herkuttelu – tuo fitnesspimujen ja punttipekkojen pahin kirosana. Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että elämä ei ole niin vakavaa.

Herkuttelusta on muodostunut pienoinen mörkö nykypäivänä. ”Saako karkkia syödä? Mitäs nyt, kun olisi synttärit tulossa? Älä vaan sitä syö, siinä on niin paljon kaloreita! Tuo ei ole puhtaasti syömistä!”

Terveelliset elämäntavat ja ruokailutottumukset ovat suhteellisia käsitteitä. Mielestäni terveellistä on fysiologiselta kantilta viisaiden valintojen lisäksi myös sopivalla ja kohtuullisella tavalla rento suhtautuminen näihin ruoka-asioihin. Ihminen voi syödä vaikka kuinka ”puhtaasti” pelkkiä ”puhtaita” raaka-aineita ja silti koko kokonaisuus voi olla aivan päin hanuria. Voi olla vaikka kuinka ortoreksinen päiväohjelma raaka-aineiden puolesta, mutta sitten jo pelkästään niinkin lähtöviivoilla kuin makroissa mennään niin metsään, että puistikossa suhisee. Ylipäätäänkin ”puhtaasti” syömisen termin voi heittää roskakoriin – kokonaisuus on se mikä ratkaisee.
469703_3899695250000_662748912_o

Totaalisen epäterveellinen ruokavalio johtaa monessa suhteessa huonoon kuntoon ja tätä oloa voi kohentaa siirtymällä terveellisempiin elintapoihin. Toisaalta terveellisiin elämäntapoihin ei kuulu yletön ruoasta stressaaminen ja mahdollisesti jopa sen pelkääminen, vaikka se ensisijaisesti fysiologista toimintaa edistäviä valintoja sisältääkin. Totta kai terveellinen ruokavalio johtaa myös hyvän fyysisen olon myötä lisäksi henkiseen hyvinvointiin monessa suhteessa. Siinä on kuitenkin oikeasti mahdollisuus myös saavuttaa rajapyykki, jonka jälkeen suhtautuminen ravintoon vääristyy. Näihin asioihin olisikin hyvä löytää tasapaino ja ajoittainen itsetutkiskelu siltä kantilta onkin usein ihan paikallaan. Överi on överiä minkä tahansa suhteen, oli kyse sitten karkista ja pullasta tai maitorahkasta ja broilerinfileistä.

Ajoittainen nauttiminen myös ns. epäterveelliksi käsitetyillä herkuilla on ihan ok sekä normaalia ja sitä on erittäin mahdollista sisällyttää kovienkin tavoitteiden tavoittelijan elämään! Useat todella kovat oman fysiikkansa sepät noudattavat joustavaa ruokavaliota (IIFYM (josta kirjoittamani aiemman postauksen voit lukea täältä) / Flexible Dieting) clean eating – friikkauksen sijaan. Tasapainoinen suhtautuminen, kokonaisuuden hahmottaminen ja oleelliseen keskittyminen ovatkin erityisesti tapetilla puhuttaessa kovista tuloksista ja joustavasta syömisestä. Siinä missä joustavasti syömällä voi päästä aivan huipputuloksiin, koostuu toki selvä valtaosa ruokavaliosta silloinkin laadukkaista raaka-aineista ja tuota joustavuutta ei parane ylitulkita tai ymmärtää väärin.

Kaikki eivät toki pidä makeasta tai roskaruoasta ollenkaan eivätkä ylipäätään halua herkutella muulla kuin terveelliseksi käsitetyillä raaka-aineilla ja sekin on ihan ok – kunhan se liittyy oikeasti omiin mieltymyksiin eikä neuroottisen itseinhoiseen pakkosuorittamiseen. Kaikki on ok niin kauan, kun voi hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Olen törmännyt tilanteisiin, jossa minua on luultu fitnessnatsiksi, joka liikkuu 7 päivää viikossa ja syö aina pelkkää kananrintafilettä herajauholla höystettynä. Totuus on siinä mielessä hieman toisenlainen, että ensinnäkin, kehitys tapahtuu levossa eikä salilla (laatu korvaa määrän) ja tästä syystä en treenaa viikon jokaisena päivänä. Toiseksi, kehonmuokkaus on todella pitkäjänteistä puuhaa ja punttiharrastus on helpompi pitää vuosikaudet tehokkaasti käynnissä, kun elämä on sellaisessa tasapainossa, jota on mahdollista ylläpitää päivästä toiseen onnistuneesti.

Siinä missä kannustan ihmisiä treenaamaan ja tekemään keittiön puolella fiksuja valintoja, kannustan ottamaan myös riittävän rennosti, elämään normaalisti ja tekemään sitä mistä nauttii. Myös terveellisiä elämäntapoja ja kehonmuokkausta voi harrastaa hyvällä mielellä ja maalaisjärjellä. Pitkän aikavälin kokonaisuus on aina se mikä ratkaisee ja laatu korvaa määrän treeneissä. Tällä hetkellä treenaan neljänä päivänä viikossa, syön tarkoituksenmukaisesti ja herkuttelen lisäksi sillon tällöin. En joka aterialla, en joka päivä, enkä välttämättä edes joka viikko – vaan silloin kuin tekee mieli. Elämä on mukavaa, kun ei stressaile liikoja.

fitness herkuttelu

Mistä herkuista sitten pidän? Voi kuule, pidän oikeastaan ihan kaikesta (paitsi mämmistä). Pidän mitä todennäköisemmin niistä herkuista, mistä sinäkin ja myös syön niitä silloin tällöin. Minulla ei ole mitään tiettyä herkkupäivää tms, vaan sisällytän joskus johonkin hetkeen mukaan herkun. En kuitenkaan vedä niin kutsuttuja herkkuövereitä yksinkertaisesti siksi, koska ei tee mieli. Herkkuja ei edes saisi alas kauheita määriä, kun on normaalia ruokaa maha täynnä. En koskaan korvaa aterioita herkuilla, vaan ne tulevat siinä sivussa sitten jos ovat tullakseen. Useimmiten jos syön jotakin herkkuja, nautin ihan normikamaa, esim. irtokarkkeja, ja joskus harvoin taas jotain kevyempää itsetehtyä. Tällä hetkellä syön ylipäätään safkaa niin paljon, että ylimääräistä on vaikea siihen päälle saada alas – mutta kyllä sekin toisinaan onnistuu, jos kaapissa odottaa vaikkapa pipareita ja glögiä. 

herkkuja
Maalaisjärjellä pääsee näissä jutuissa todella pitkälle. Jos on dieetillä ja haluaa tiristellä ylimääräisiä rasvoja pois, ei herkkuja kannata kaksin käsin vedellä. Silloin on oltava itsekuria ja homma on hoidettava, jos haluaa tuloksia. Täyttä totaalikieltäytymistä tämäkään ei välttämättä koko dieetin osalta tarkoita, sillä jonkun herkun voi mahdollisesti sisällyttää esimerkiksi tankkauspäivään (lue: Tankkauspäivän ABC – Milloin, miksi ja miten?).

Jos taas on rakennuskaudella, ei herkuille tarvitse sanoa myöskään kokonaan ei. Tällöin energiaa tulee ravinnosta reilulla kädellä ja luonnollisesti sen myötä tavallisesta poikkeavaakin syötävää on helpompi mahduttaa kokonaisuuteen. Kylässä voi ottaa pullaa ja jouluna syödä jouluruokaa – no problem!

Terveelliset elämäntavat tarkoittavat minulle sitä, että ruokailut ja liikkumiset ovat kunnossa ilman pakonomaisia stressaavia piirteitä. Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi henkinen hyvinvointi on vähintäänkin yhtä tärkeää.

Kokonaisuus, pitkäjänteisyys ja olennaiseen keskittyminen vuodesta toiseen ilman ylimääräistä friikkailua – niistä on kovimmat treenaajat tehty. Lue myös suosittu postaus siitä, miten ruokavalion muodostaminen kannattaa lähteä rakentamaan: ”Tuntuu että ihmiset ovat seonneet ruoan suhteen”.

Stressitöntä päivää toivotellen,
IJ

Edellisessä postauksessa: KYSYMYS-VASTAUS-VIDEO

Ida Jemina

22 vastausta artikkeliin “Herkuttelu – tuo fitnesspimujen ja punttipekkojen pahin kirosana”

  1. Tosi hyvä postaus! Ihan samaa mieltä.
    Pari vuotta sitten stressasin todella paljon ruokailuista ja treenaamisesta, ruoka oli KOKOAJAN mielessä. Mietin aina millon ja mitä saan syödä seuraavaksi ja herkuttelusta tuli jäätävät morkkikset. Treenit menivät usein kavereiden edelle. Olin normaalipainoinen, mutta halusin muutaman kilon pois, en viihtynyt kropasssani. Paino junnasi paikoillaan. Sitten päätin lopettaa stressaamisen totaalisesti ja keskittyä ihan muihin (tärkeämpiin) juttuihin. Tadaa, paino tippui sen pari kiloa. Nykyään herkuttelen erittäin hyvällä omallatunnolla enkä todellakaan vedä morkkiksia siitä, vaikka tulisikin useampi herkkupäivä viikkoon. Treenaan myös fiiliksen mukaan enkä mene koskaan vain ”suorittamaan” treeniä. Viihdyn kropassani ja mua ei enää edes haittais vaikka ne pari kiloa tuliskin takas. Olin sillonkin ihan terveennäköinen ja normaalipainoinen. Nyt vaan mietin, että miksi hitossa stressasin siitä?

    • Kiitos! Stressillä on ehdottomasti näppinsä pelissä kehon toiminnassa ja se voi vaikeuttaa painon pudottamista suurestikin. Hienoa, että olet löytänyt tasapainon niin liikunnan, syömisten kuin muunkin elämän suhteen.

  2. Kiitos taas valtavan hyvästä postauksesta! Juuri tämä maalaisjärki on se omakin guideline, terveellisesti syöminen on hyvästä mutta ei sitä kannata vetää niin överiksi että alkaa suorastaan ortoreksia kolkutella.
    Asiasta kukkaruukkuun – huomasin eka kuvassa että ihankuin tuo toinen käsipainoistasi olisi hiukka rikki. Onko yksi karvainen nelijalkainen maistellut vai ootko vaan paiskonut painoja? 😀 Tuli vaan mieleen kun oma koirani tuppaa pöllimään kotona mun painoja kun silmä välttää, tosin vielä ei ole onnistunut kuin hampaanjälkiä tekemään pintaan.. 😀

    • Hieno kuulla Jamie! Kiitos!

      Haha hyviä arvauksia 😀 koirat ne on kyllä varsinaisia rosvoja<3 tuo kuva on itseasiassa yhden hotellin salilta, joten voi hyvinkin olla että joku on raivopäissään vähän viskellyt menemään 😀

    • Hahah, no hotellin painojen hajoamisen syynä lienee tosiaan ennemmin kaksi- kuin nelijalkainen hunsvotti 😀

  3. Mahtava kirjoitus, jota oli ilo lukea! 🙂 Piristävää törmätä näin fiksuun ja inhimmilliseen ajatteluun.

    Terkuin

    Memmu

  4. Todella, just näin. Mä treenaan itseasiassa viimeisiä hetkiä sun treeniohjelman parissa ja se on ollut todella jees. Ruokaan liittyy nykyään kaameita uskomuksia ja pitää ikäänkuin valita puolensa. Oot petturi jos syöt irtokarkkeja vaikka et käytä marinoituja lihoja. Ei ymmärretä tasapainoa ja arjen valintojen merkitystä. Tai nää hiilarikammoiset; moni treenaa niin valtavan vähällä energialla että pelottaa. Vähän ohi aiheen mutta summa summarum; sulla on terve ja maalaisjärkinen ote treenaukseen ja ruokaan. Kiva lukea kun kirjotukset on jäsenneltyjä ja selkeitä. Luen aina vaikka harvemmin kommentoin! Kiitos motivaatiosta ja treeneistä!

    • Mahtavaa! Tsemppiä loppurutistukseen Anni! Hyvin sanottu, elämä ei ole joko tai. Kiitos kauniista sanoista ja leppoisaa viikonloppua!

  5. Taas niin hyvä postaus, kiitos! 🙂 Oot hurjan hyvä esimerkki, kaikille.

    Voisitko tehdä joskus videopostauksen, jossa on Urho mukana? 🙂 Aivan mielettömän valloittavan näkönen otus <3 Vai joko oot tehny aikasemmin jotain postausta?

    • Kiitos Kirsikka<3 Ehdottomasti! Urho on aina halukas tunkemaan ruutuun 😀 Video postausta odotellessa käy ihmeessä lukemassa tämä: Urhon ystäväkirja 🙂

  6. Mä oon ollu varmaan liian pitkään tauolla kaikista herkuista tulee semmonen semi öklö olo pelkästään semmosen rasvasen herkun katsomisesta. No onneks näin päin kun tykkään syödä muutenkin puhdasta ruokaa

    • Se on totta, että jos on pitänyt taukoa herkuista niin niitä ei niin paljon edes tee mieli.

  7. Moi! Aion pistää tilaukseen nyt fitnesstukusta tuota keratiinia. Miten sitä käytetään? Lisäänkö vain aina palkkarin joukkoon ja kuinka paljon? Jossain luki että 4x päivässä 😮 Mulla ei siis oo mitään kokemusta 🙂

    • Moikka Essi! Voit hyvin pistää noin 5g palkkarin joukkoon. Tuo neljä kertaa päivässä liittyy vain alussa tapahtuvaan muutamien päivien pituiseen latausjaksoon, johon löydät ohjeen pussin kyljestä 🙂

  8. En ite tykkää herkuista, varsinkaan makeista ja syönkin niitä tosi harvoin. Tuntuu että joillekkin joutuu aina selittelemään että miksei tule sitä pullaa tai kakkua syötyä. Toki oon herkkulakossa mutta myöskin en vaan tykkää pullasta enkä kakusta. Se on vaan paljon helpompi olla syömättä sitten mitään. Tänä vuonna oon pitäny 4 herkkupäivää (kuulemma säälittävällä menestyksellä) 😀 ja nyt tulossa on Itsenäisyyspäivä ja joulu jollon todellakin haluan syödä mitä huvittaa.
    Tottakai välillä tulee himoja että tekee mieli suklaata tai karkkia tms. mut miulla vaan on super hyvä itsekuri niin ei se ees tuota ongelmaa. 🙂 oon myös huomannu sen että kun sen herkkupäivän asettaa johonkin viikkojen tai kuukausien päähän (eikä piä sitä sillon kun vaan tekee mieli kaikkea mahollista) niin ehtii miettiä mitä sitä oikeestaan tekee mieli ja lopulta ei edes tule syötyä vaan syömisen ilosta ja siitä että on ”lupa syödä”
    Tuntuu välillä hullulta kieltää iteltään joku yks karkki jos tekee mieli koska enhän mie oon kun itelleni tilivelvollinen tästä herkkulakostani mut kun oon jotain päättänyt niin se pitää. Ihan kaikissa asioissa. 🙂

    • Hieno homma, tsemppiä herkkulakkoon Janni ja kiva jos voit itsenäisyyspäivänä sekä jouluna nautiskella! 🙂

  9. Moikka! Koitan selittää tän niin hyvin kun pystyn, mutta siis jos syö tyyliin vuoden ympäri sitä kuuluisaa ”puhdasta ruokaa” tai sitten syö muuten puhtaasti ja herkuttelee aina välillä, niin onko näistä molemmista syntynyt rasva aina sitä samaa rasvaa? Eli siis kun lähtee hakemaan rasvatonta kuntoa, onko siitä ”puhtaasta” ruuasta tullut rasva helpompi pudottaa kun siitä mätöstä tullut? 😀 toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin 😀

    • Moikka! Ihan samalla tavalla joutuu polttelemaan ylimääräistä rasvaa pois, oli se sitten mistä tahansa ruoasta peräisin ja se on yhtälailla vaikeaa tai helppoa riippumatta siitä mitä on tullut syötyä. Toki vähäenergistä ruokaa nautittaessa yleensä kertyy vähemmän ylimääräistä johtuen ihan puhtaasti pienemmästä energiansaannista, joten siinä mielessä dieetattavaa on voinut kertyä vähemmän 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta