Esikuvat – miksi ne ovat niin tärkeitä

Joku kysyi kommenteissa, onko minulla esikuvia – ihmisiä, joita ihailen ja keitä he ovat? Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvät esikuvat ovat tärkeitä. Urheilijalle sopivia roolimalleja voivat olla vaikkapa lajeissaan menestyneet tähdet. Toisaalta urheilijakin voi oppia myös ihan muiden alojen ihmisiltä paljon. Parhaimmillaan siitä voi olla paljon hyötyä omaakin lajia ajatellen. Esimerkiksi poikkeuksellista sinnikkyyttä on voinut osoittaa henkilö, joka ei ole koskaan eläessään edes kyennyt liikkumaan. Se voi antaa tervetullutta urheilupiireistä poikkeavaa perspektiiviä ja toimia ehdottomasti inspiraationa. Varmaan ainakaan kovin moni ei kuitenkaan kategorisoi itseään oikeassa elämässä vain johonkin yhteen lokeroon, kuten vaikka ainoastaan urheilijaksi. Jokaisen meistä tulee tehtyä niin monenlaista matkan varrella, että siinäkään mielessä laaja-alainen esikuvajoukko ei ole ainakaan haitaksi.

Aika monen idoli
Teemu on urheilija, mutta esikuva myös monelle, joka ei urheile

 

”Kannattaa ottaa oppia muiden virheistä”


Jep, siinä missä omien kantapääkipujen kautta voi oppia tehokkaasti, on joskus myös muiden tekemiä virheitä mahdollista välttää. Tästäkin syystä esikuvat ovat mielestäni tärkeitä. Se on varsinkin aina tosi hienoa, jos joku omalla alallaan menestynyt jakaa jollain tapaa muille kokemuksiaan – sekä huonoja että hyviä. Niistä voi oppia paljon, kunhan pitää mielessä, että identtinenkin toiminta eri ihmisten kohdalla ja olosuhteiden vallitessa saattaa johtaa eri lopputuloksiin. Toisin sanoen, muistaa soveltaa opittua käytäntöön.

Kaikkea ei mielestäni pidä eikä tarvitse itse allekirjoittaa, jotta joku voi toimia esikuvana. Useissa ihmisissä on ihailtavia piirteitä, vaikka he saattavat edustaa jotain muuta kuin sitä omaa suosikkileiriä.

Timissä on esikuva-ainesta
Tim on rohkeasti oma itsensä sosiaalisen paineenkin alla 🙂

Esikuva = sankari?


Esikuva on mielestäni eri juttu, kuin sankari. Esikuvia on monen tasoisia, pienemmistä suurempiin. Suurimmat idolit saattavat toki hipoa sankaruuden rajaa. Sankaruus on kuitenkin vain mielikuva oman pään sisällä huipputäydellisyydestä, jota ei todellisuudessa ole sellaisenaan olemassa. Oikeastihan kaikki sankaritkin ovat ihan tavallisia ja epätäydellisiä ihmisiä. Mutta ei kai se väärinkään ole pitää mielikuvistaan kiinni, jos se sankari kuitenkin inspiroi siellä pään sisällä – kunhan vain ei sitten muserru täysin, jos eräänä päivänä hoksaa senkin olevan vain ihminen 🙂

Sankari
Erin Stern hoitaa sankarinhommat tyylillä
 

Losissa asuessani kyselin paikalliselta kaveriltani, onko hänelle tullut koskaan kunnon starstruck-hetkeä, jossa hän törmää sankariinsa tosielämässä. L.A:ssa kun on mahdollista törmätä melkein keneen tahansa isoimpaankin staraan. Kuulemma toinen toistaan suurempiin julkkiksiin on kyllä tullut törmättyä, mutta vain kerran oli tullut aidosti epätodellinen olo. Eräänä päivänä pienehköön putiikkiin oli astellut sisään kaverini sankari, Clint Eastwood. On muuten kova pappa. Eikä voida puhua mistään tähdenlennosta, kun miettii menestyksekkään uran pituutta. Saavutuksia Clintillä onkin todella paljon – niin näyttelyn, ohjauksen, sävellyksen kuin tuottamisen saralta.

”Go ahead, make my day”


Tämän lyhyen kohtaamisen jälkeen mielikuva kaverini sankarista ei kuitenkaan musertunut, vaan päinvastoin vahvistui – joskus voi siis käydä niinkin!

Idolit – aina kuuluisia ja rikkaita?


Jos nyt rajataan hieman ja puhutaan hetki vain omista saliharrastukseen liittyvistä esikuvistani, niin heissä kaikissa on eri asioita, joita erityisesti arvostan. Joku heistä on voinut päästä huipulle raivaamalla tiensä sinne yksin – jopa ilman valmentajien tukea. Toisella taas poikkeuksellista voi olla positiivisella tavalla räiskyvä asenne, joka ei alkuunkaan yritä sulautua yleisesti hyväksytyn harmaan käyttäytymismallin turvalliseen lämpöön. Esikuvia on myös luonnollisesti ihan vain hienojen fysiikoidenkin puolesta, niitä onkin sitten paljon sekä Suomessa että maailmalla.

Kyllä näillä fysiikoilla kelpaisi paremmallakin rannalla köllötellä

Kaiken kaikkiaan esikuvia on ainakin itselläni niin paljon, etten niitä oikein voi listata. Esikuvien ei nimittäin tarvitse olla välttämättä kuuluisia, rikkaita, bodareita tai fitnesskaunottaria. Esikuva voi olla naapuri, omat vanhemmat tai vaikka fiktiivinen sarjakuvahahmo. Joka tapauksessa esikuvien merkitys on ainakin omassa elämässäni suuri. Ei olisi mielestäni järkeä olla fanittamatta ketään missään asiassa ja sulkea pois niinkin mahtavaa asiaa, kuin muiden esimerkistä oppimista. Ei pyörää kannata uudelleen keksiä – virittelee mieluummin valmiista osista itselleen sopivan.



Onko sinulla esikuvia? Anna kommenttikentän laulaa 🙂 Jos missasit edellisen postin, niin sinne pääset tästä.

Ida Jemina

2 vastausta artikkeliin “Esikuvat – miksi ne ovat niin tärkeitä”

  1. Tämä on mennyt kiinnostavaksi… heitän aiheen tai kysymyksen ja luen siitä kirjoituksen seuraavana päivänä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta