BLOGIN ALOITTAMINEN – TÄHÄN KANNATTAA VARAUTUA!

*Sisältää mainoslinkkejä

Mitä muut sanoo? Mitä jos on ihan nolo? Mitä jos epäonnistuu? Mieli tekisi blogata, mutta mistä aloittaa? Mitä jos ei keksi aiheita? Tänään vastaan kaikkiin blogin aloittamiseen liittyviin kysymyksiin, joita oon saanut ja kerron millaista itselläni oli aloittaa.

Ihan ekana sulla pitää olla uskoa itseesi. En voi painottaa tätä tarpeeksi ihan sama mihin asiaan ryhdyt. Voin kertoa, että olin ainut ihminen, kuka uskoi itseeni niin vahvasti, kun aloitin blogin tai oikeastaan jo ennen kuin aloitin sen. Kukaan muu ei sitä tehnyt eikä tarvinnutkaan tehdä. Mulla oli usko ja visio siihen mitä tästä tulee ja kenties muiden korviin vähän hullunkuriset tavoitteet.

Toki esim. poikaystäväni oli ihan satasella kannustamassa, mutta se usko blogiin mulla oli 100% varma jo ennen blogin aloittamista. Blogimaailmassa oli huikean isoja nimiä tuolloin ja se field oli jo todella täynnä. Silti tiesin siellä pienessä opiskelijaluukussani, että mulla on sanottavaa ja mulla on paljon annettavaa muille. Tiesin, että jos panostan sata lasissa tästä tulee ihan sairaan hyvä juttu!

Itselläni kaikki lähti hyvän tiedon laittamisesta eteenpäin. Niksejä, vinkkejä ja arvokkaita juttuja mitä voin antaa muille mimmeille treenaamiseen ja syömiseen liittyen. Kannattaakin miettiä mikä sulla on sydäntä lähellä eikä keksiä jotain täysin omasta elämästä poikkeavaa aihetta. Ei kannata lähteä esittämään mitään muuta kuin oikeasti on.

Annoin blogille ihan kaiken vapaa-ajan mitä mulla oli. Tämä ei sitten ole mikään ”näin kannattaa tehdä- opas” vaan täysin rehellisesti vain omia kokemuksiani. Ennen duunia kirjoitin aamulla blogia ja kun mulla oli 12 minuutin tauko, jatkoin äkkiä taas muutaman lauseen. Illalla taas blogin pariin jne. En muista tuosta ajasta paljoakaan, sillä mulla meni ihan arkipäivät ja viikonloput täysin sekaisin.

Palo oli kova! Mutta se miksi sitä uskoa itseensä tarvitaan, on reaktiot ympärillä. Sun pitää olla varautunut siihen, että kaikki ne sun läheiset näkee, että alat kirjoittamaan, kaikki kaverit, kaikki puolitutut, monet naapurit, työkaverit, vanhat koulukaverit ja täysin tuikituntemattomat netissä. Sun pitää sulkea pelko muiden reaktioista täysin pois. Ne ei saa estää sua toimimasta ja tekemästä sitä, missä koet itse olevasi hyvä.

Tottakai se on jännittävää! Ja tietenkään kaikki ei ymmärrä. Sun kavereiden mielestä voit olla ihan nolo, kun yrität jotain. Mutta arvaa ootko nolo enää sitten vähän ajan päästä? Kyllä sitten myöhemmin muita kiinnostaa taas niin perkuleesti. Tää on varmasti tuttu tarina monelle. 


Joka tapauksessa pidä se usko itseesi, niin et voi olla onnistumatta. Ja onnistuminen ei tarkoita sitä, että jokaisesta blogista pitäisi tulla maailman suurin ykkösblogi vaan onnistuminen tarkoittaa sitä, että luot sellaista sisältöä mihin voit itse olla tyytyväinen. Samanhenkiset ihmiset ja lukijat kyllä löytävät toisensa ja tuut saamaan sitä energiaa takaisin mitä annatkin.

Mites ne negatiiviset kommentoijat sitten? Voiko niiltä välttyä? Varmasti ei täysin. Vaikka tänne tosi harvoin tulee mitään asiatonta kommenttia, alkuaikoina huomasin, että anonyymit testailevat enemmän. Katotaan miten tää muija reagoi, kun laittaa näin! Ja ei siinä mitään. Pitää muistaa onko sillä sulle mitään merkitystä. Eipä kauheasti. Niiden pelon takia ei todellakaan kannata olla aloittamatta blogia, sillä ethän kirjoita postauksia heille.

Pätkä blogistakirjoitustani päivältä 6.7.2014


Tänään olin nauttimassa ilmasta hietsun rannalla. Yhtäkkiä alkoi kuulua rytmikästä rummutusta lähistöltä. Vilkaisin äänen suuntaan ja näin siellä jonkun resuisen miehen rummuttamassa kepeillä roskapönttöä. Tällä miehellä oli kunnon meininki päällä! Aiemmin olisin ehkä jopa hieman pelännyt tälläistä käytöstä mutta sanotaanko näin, että Losi opettaa! Tuli ihan LA:n Venice Beach mieleen, jossa näkee paljon vastaavia tapauksia. Ihmiset laulavat, tanssivat ja nauravat kaduilla estoitta. Nyt mulla nousi kunnon hymy huulille ja ilolla seurailin miehen jammailua. Ihailin tämän häpeilemättömyyttä, hetkessä elämistä sekä pienistä asioista nauttimisen taitoa. Monilta ihmisiltä voi oppia asioita, vaikka he voisivatkin vaikuttaa kuinka erilaisilta tahansa.

Anonymous
-”MISTÄ NOI REENIPÖKÄT ON?:)”

Lopetinko kirjoittamisen piilovittuiluun? No arvaa!

Etukäteen ei mun mielestä kannata stressata sitä loppuuko ideat ja kirjoitusaiheet. Niitä tulee luonnostaan sitten mieleen, kun pääsee homman vauhtiin. Tottakai välillä on niitäkin hetkiä, kun kertakaikkiaan ei tule yhtään mitään mieleen ja se kuuluu homman luonteeseen. Ei se kuitenkaan vakavaa ole. Silloin en itse julkaise yksinkertaisesti mitään. Kannattaa julkaista aina vain sellaisia postauksia, joita oikeasti haluaa julkaista. Ei vain pelkästään julkaisemisen takia.

No mikä sitten on vaikeinta? Vaikeinta for sure on aloittaminen. Sen ensimmäisen postauksen kirjoittaminen on kamalaa. KA-MA-LAA. Kuulostat omaan korvaasi aivan dorkalta, yrität miettiä nokkelia lauseita ja lopputulos on samanlainen kuin kaikilla. Ei yhtään luonteva oma itsesi, mutta yritit kuitenkin. Ja niin saatiin se ensimmäinen postaus pois alta! Seuraavassa postauksessa voitkin sitten mennä itse asiaan ja kirjoittaa kuin olisit kirjoittanut jo vuosia. Vaikka tuohon omaan ensimmäiseen postauseen onkin kiusallista palata, löydän sieltä monia yksityiskohtia, joille voi jälkikäteen lämmöllä naureskella. Katso: ENSIMMÄINEN BLOGIPOSTAUKSENI

MEKKO TÄÄLTÄ

Itse aloitin bloggaamisen bloggerissa, joka on varmasti vielä samaan tapaan olemassa. Se oli helppo paikka aloittaa. Jos sulla tulee jotain kysyttävää, niin autan mielelläni!

Go karvapäät! Kiitos teille huikeat lukijani, että edelleen tänä päivänä teille on niin mahtava kirjoittaa!

EDELLISESSÄ POSTAUKSESSA: ONKO TÄMÄ NORMAALIA?! x 6

👻 Seuraa snapchatissa: idajemina 👻
ja Instagramissa: @idajemina 

<3

Ida Jemina

2 vastausta artikkeliin “BLOGIN ALOITTAMINEN – TÄHÄN KANNATTAA VARAUTUA!”

  1. Hyvä postaus! Aloitin itse bloggaamisen elokuussa ja tosiaan toi ekan postauksen julkaiseminen oli ihan hirveää. Vieläkin tuntuu välillä, että omat postaukset on dorkia ja paljon huonompia kuin muilla. Samalla kuitenkin oon niin innoissani kirjoittamisesta ja kuvaamisesta, että aion varmaan jatkaa bloggaamista hamaan tappiin asti 😀 Tää on niin kivaa!
    Kiva lukea tällaista bloggaamiseen kannustavaa tekstiä, joka madaltaa varmasti monen kynnystä aloittaa 🙂

    • Kiitti Pauliina! Hauskaa että pystyt samaistumaan ja ihanaa, että oot pystyttänyt oman blogin! Eka postaus oli kyllä niin vaikea tehdä huh 😀 Koko ajan onneks oppii uutta ja niissä alkuajoissa on ehdottomasti myös oma hohtonsa!😊❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 40
Tykkää jutusta