KUINKA MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ KANNATTAA SYÖDÄ?

Sis. mainoslinkkejä

Onko väliä syökö neljä, kuusi vai kahdeksan kertaa päivässä? Entäs olisiko parempi syödä mahdollisimman usein, vaikka viisitoista kertaa, jottei katabolia pääsisi iskemään? Tällaisia kysymyksiä saattaa herätä liittyen ruokailun monimutkaistettuun maailmaan.

Jos useammin syöminen tarkoittaa enemmän syömistä tai harvemmin syöminen vähemmän syömistä, on ateriarytmillä paljonkin merkitystä. Sehän on selvää, sillä silloin muuttuu paljon muutakin kuin vain rytmi. Kuitenkin puhtaasti rytmiä pohtiessa löytyvät tärkeimmät asiat ihan jokapäiväisestä elämästä ja sen yhdistämisestä syömiseen käytännön tasolla.


Ihan kaikista tärkein juttu onkin pyrkiä sovittamaan ateriointi itselleen luontevaksi osaksi normaalia arkea. Tämä on kaikkein oleellisinta, sillä usein oman elämän muuttaminen mahdollisesti hyvinkin hankalaksi saattaa jollain aikavälillä vahingoittaa paljon suurempia tekijöitä, kuten motivaatiota ja sitä kautta ylipäätään pitkäjänteistä panostamista ravinnon perusasioihin. Toisin sanoen ei tarvitse alkaa pyytelemään purkinavaajaa työhaastattelijalta tonnikalaa varten tai vatkailla protskusheikkereitä kesken kehityskeskustelujen – ne voi yhtä hyvin kiskaista huiviin puolen tunnin päästä eikä ero tule näkymään peilissä. Tällä en kuitenkaan tarkoita, etteikö töiden, kouluhommien tai muiden päivittäisten askareiden lomassa olisi paikallaan huolehtia siitä mitä ja milloin suuhunsa laittaa – toki on, mutta maalaisjärki mukana ja isommat sekä paljon merkityksellisemmät kehykset huomioiden.

Muun muassa nautittavilla ruokamäärillä on oma vaikutuksensa sekä käytännössä että teoriassa. Jos apetta kuluu päivän mittaan huomattavan suuria määriä, voi olla vähän pakkokin syödä harva se hetki. Pienemmistä määristä taas saattaa selvitä useammallakin eri tavalla, jolloin on enemmän pelivaraa pohtia itselleen sopivaa rytmiä.


Puhtaasti lihaksenkasvattajan kannalta vaikuttaisi kuitenkin olevan järkevintä pitää jonkun verran taukoa päivän aikana nautittujen aterioiden välillä, riippuen hieman määristä ja mitä ylipäätään syödään. Tutkimusnäytön puolesta aminohappotasojen jatkuva kohollapitäminen syömällä proteiinia usein pienempiä määriä ei johda yhtä hyviin tuloksiin verrattuna harvempaan rytmiin ja suurempiin annoksiin. Kun syödään harvemmin isompia annoksia, aminotasot pääsevät piikkaamaan ja sen jälkeen laskemaan selvästi, mikä on toivottavaa. Tällöin resistenssiä proteiinin käytön suhteen ei pääse muodostumaan samalla tavalla kuin jatkuvasti syödessä. Eli päivän ruokamääriä ei kannata jakaa miljoonaan osaan ja napsia koko ajan jotain pitkin päivää vaikka söisikin ihan saman verran. Liian harvoinkaan ei tietystikään kannata vatsaansa täytellä, jotta tulee ylipäätään syötyä riittävästi ja aminohappotasot eivät pääse hengailemaan perustasolla tarpeettoman pitkiä aikoja. Riittävän usein on hyvä syödä, muttei liian usein. Lihasproteiinisynteesin maksimoitumiseksi vaikuttaisikin siis olevan optimaalisinta syödä kerralla kohtuullisen paljon laadukasta proteiinia ja antaa seuraavan aterian myötä lisää buustia vasta riittävän pitkän tauon jälkeen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa 3-5 tunnin ateriavälejä tai noin 4-6 ateriaa päivässä, mikäli laadukasta proteiinia tulee nautittua runsaasti.

Siinä missä proteiiniannosten välillä vaikuttaisi olevan paikallaan pitää sopivat välit, on varsinkin dieetillä paikallaan huomioida ateriarytmissä myös hiilihydraatin vaikutus insuliinitasojen nousuun ja suosia tiheätahtisen hiilarin napsimisen sijaan hieman harvempaa rytmiä. Toisin sanoen vaikka söisikin tismalleen saman ruokamäärän päivän aikana, voi sillä tiettyyn pisteeseen asti olla väliä kuinka monessa erässä sen nauttii. 

Urheilutoppi täältä / Verkkokangastakki täältä / Treenikengät täältä / Seamless-trikoot täältä (Tytöt! Kannattaa tsekkaa nää uudet kuosit noista seamless-trikoista ah!)

Näitä pohtiessa täytyy kuitenkin muistaa, että ei ole vain yhtä tiettyä parasta ratkaisua joka tilanteeseen, sillä muuttujia on sen verran paljon kehissä. Näistä asioista ei kannatakaan tehdä liian hankalia tai monimutkaisia itselleen, vaan huomioida myös ne oman arjen käytännön asiat ja sovittaa ruokailut luontevasti päiviensä ympärille niin, että niinkin mukavasta asiasta kuin syömisestä ei muodostu stressin aihetta.

LUE MYÖS: IIFYM – ONKO SIINÄ MITÄÄN JÄRKEÄ?

EDELLISESSÄ POSTAUKSESSA: NÄITÄ ASIOITA ET VIELÄ TIENNYT MINUSTA

👻 Seuraa snapchatissa: idajemina 👻
YouTubessa: Ida Jemina 
Instagramissa: @idajemina 
Facebookissa: Ida Jemina