Apua! Ei kai treeniohjelmasi vain ole epätasapainoinen?

Ehkä yleisin kritiikki liittyen saliohjelmiin liittyy niiden lihasryhmäkohtaiseen tasapainoisuuteen tai epätasapainoisuuteen. Tarvitseeko ohjelman sitten olla tasapainoinen?

Siinä on toki ihan perää, että lihasepätasapainon muodostumisen ehkäisemiseksi olisi ihanteellista ainakin treeniuran alkuvuosina puskea menemään kroppaa melko lailla tasaisen kokonaisvaltaisesti rasittavilla ohjelmilla. On kuitenkin tärkeää huomioida, mitä balanssissa olevalla ohjelmalla oikeastaan tarkoitetaan. Kokonaisuushan on tasapainossa, kun lyö jokaiselle lihasryhmälle saman verran liikkeitä ja sarjoja – eikö näin?

treeniohjelma-tasapainoinen

No ei vielä ihan, sillä ihmiskehon eri lihasryhmät ovat toisistaan hyvin poikkeavia jo pelkästään kokonsa vuoksi. On selvää, että esimerkiksi selän kaltainen verrattain suuri lihasryhmä vaatii enemmän työtä ja työstökulmia riittävän kasvuärsykkeen saavuttamiseksi, kuin vaikkapa hauislihakset. Ja koska treeniohjelman olisi hyvä pohjautua suuriin ja raskaisiin perusliikkeisiin, on myös huomioitava eri lihasten saama välillinen rasitus kokonaisuuden tasapainoa arvioitaessa. Esimerkiksi leuanveto erityisesti vastaotteella aktivoi melko tehokkaasti myös hauiksia, jolloin tässä selkäosastolle suunnatussa perusliikkeessä myös kädet ottavat luonnollisesti osumaa. Tämänkaltaiset epäsuorat rasitukset vaikuttavat kokonaisuuteen. Kovien vetotreenien lisäksi ei enää olekaan välttämättä tarvetta viettää puolta tuntia taljojen välissä hauiksen huippuja supistellen, vähemmänkin riittäessä varsin mukavasti.

On toki myös tilanteita, jolloin ohjelmassa ei edes pyritä tasapainoisuuteen vaan suorastaan päinvastaiseen painotukseen. Tähän voi syntyä tarvetta paristakin syystä kokeneille ja kehitystä saavuttaneille treenaajille. Mikäli treeniuran alkuvuosina on intouduttu tekemään tarpeettoman kovalla volyymilla joitain valittuja lihasryhmiä muiden kustannuksella (eli vaikkapa kuuluisa RHP-treeni, jossa rintaa ja hauista mäiskitään päivästä toiseen esim. jalkojen viettäessä jatkuvasti lepopäivää), voi myöhemmässä vaiheessa olla aiheellista himmailla hieman jo selvästi kehittyneiden lihasten treeniä ja keskittyä korjaamaan epäbalanssia erityisesti vähemmän kehittyneitä alueita ärsyttämällä. Toisaalta ennen pitkää priorisoitavia lihasryhmiä syntyy käytännön elämässä oikeastaan kaikille, vaikka alusta asti olisikin pyrkinyt treenaamaan mahdollisimman järkevästi. Täydellisessä maailmassa hyvässä balanssissa olevalla ohjelmalla kaikki lihasryhmät saisivat kasvuärsykettä yhtälailla ja lihaskasvua tapahtuisi kehon joka sopessa tasaisen solidaarisissa merkeissä. Kuitenkin, käytännössä jokaisella ihmisellä on lihasryhmiä, joiden tehokas aktivoiminen treeneissä ja joihin lihaskasvuärsykkeen aiheuttaminen onnistuu useista eri syistä johtuen helpommin tai vaikeammin kuin toisten lihasryhmien. Riittävän pitkään treenatessa tietyt lihakset voivat kehittyä näin ollen suhteellisesti muuta kroppaa paremmin, jolloin niiden yletön tahkoaminen ajasta ikuisuuteen ei enää ole mielekästä. Tällöin ajankohtaiseksi tulevatkin erilaiset priorisaatio-ohjelmat, joissa keskitytään heikommin kehittyneisiin alueisiin ja jätetään jo verrattain hyvin kehittyneet paikat vähemmälle huomiolle.

Mitä pidemmälle kehittyy, sitä vaikeammaksi kehityksen saavuttaminen käy. Alussa kehitystä tulee helposti, parin vuoden kohdalla homma rupeaa viimeistään hidastumaan ja siitä muutaman vuoden päästä alkaa varsinainen suossa tarpominen. Tällöin voikin olla paikallaan piiskata erityisen kovalla kädellä niitä hieman heikompia osa-alueitaan ja käyttää mahdolliseen kehitykseen käytettävät resurssit tällä tavoin kokonaisuuden tasapainottamiseksi. Itselläni ei esimerkiksi olisi mitään järkeä jyskyttää enää vaikkapa etureisiä samassa suhteessa selän kanssa, sillä näillä alueilla on aihetta kehittymiselle eri suhteessa. Jollain toisella homma voi mennä toisaalta täysin päinvastoin – kyse on erittäin yksilöllisestä aiheesta.

treeniohjelma-epatasapaino

Tietysti on olemassa myös tilanteita, joissa valittuja lihasryhmiä halutaan syystä tai toisesta ylikorostaa jo hieman varhaisemmasta vaiheesta lähtien ja tällöin ei välttämättä kannata lähteä liian jyrkkiin korjausliikkeisiin vaikka kyseiset paikat jo verrattain kehittyneitä olisivatkin. Nämä syyt voivat liittyä esimerkiksi eri lajien kriteereihin, aina fysiikkalajeista erilaisiin suorituslajeihin ja mieltymyksiin.

Yhteenvetona voisi todeta, että erityisesti alkuvuosina mahdollisimman tasapainoinen treenaaminen olisi suotavaa ja siihen kannattaa pyrkiä yleisestikin aina, ellei selkeää syytä valittujen lihasryhmien priorisoinnille ole. Tasapainoisuus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita kaikkien lihasryhmien treenaamista samalla määrällä omia liikkeitään ja sarjojaan, vaan tässä kohtaa tulee huomioida mm. edellä mainittuja pointteja lihasryhmien eroista ja välillisestä rasituksesta.

Kaikista tärkeintä on kuitenkin itse tekeminen, joten tämän aiheen takia ei myöskään kannata repiä hiuksia päästään tai muodostaa turhia kynnyksiä harrastuksen aloittamiselle. Tekemällä oppii kaikista parhaiten ja siinä sivussa on mukava huomata kehittyvänsä – se jos mikä antaa lisää motivaatiota jatkaa eteenpäin aina sinne suolle asti ja siitäkin eteenpäin!

Katso myös: Mikä on paras treenijako?

👻 Seuraa snapchatissa: idajemina 👻
YouTubessa: Ida Jemina 
Instagramissa: @idajemina 
Facebookissa: Ida Jemina