KUMPI KEKSI KOIRIEMME NIMET?

Sis. mainoslinkkejä

”Minkälaisia nimiehdotuksia sun mies antoi koirille ja oliko nimien valinta kumman? Rapsut haukuille!”

Hauska kysymys! Molempien nimiin löytyy omat tarinansa.


Ennen ensimmäisen koiran hankintaa mietimme eri nimivaihtoehtoja yhdessä. Meillä ei ollut vielä tiedossa millainen koira meille tulee, mutta nimeä oli silti hauska makustella. En muista minkälaisia ehdotuksia kumpikin heitti, muita kuin sellaisia läppäehdotuksia. Esim. että annettaisiin koiralle nimeksi meidän frendin nimi ja kun hän sitten kysyisi mikä pennun nimi on, oltaisiin ihan pokkana, että kyllä tämä on Vesa. Seuraavalle koirallemme annettaisiin sitten tietysti Vesan puolison nimi, jolloin meillä olisi koko pariskunta kasassa hahaa.

Mutta minä taisin lopulta keksiä Urhon ja se nappasi! Mietittiin onko se vaikea sanoa, Urrrrrho, mutta ei se onneksi kovin vaikea ollut. Tuli superhyvä fiilis. Meidän perheeseen tulee jossain kohtaa oma pikku Urho, vaikka ei vielä tiedetty minkä näköinen karvanaama hän sitten tulee olemaankaan.

Kun sitten lopulta juteltiin perheen kanssa, jonne tuleva pentumme oli syntynyt, meinasi sydän pompata kurkusta ulos, kun hän sanoi, että täällä on tällainen Urho-pentu. Ei voi olla totta! Nimivalinnasta ei nimittäin ollut hänen kanssaan mitään puhetta. Kohtalolla oli selvästi näppinsä pelissä. Tämä pentu oli tarkoitettu meille. Urho oli saanut nimensä siitä, että se oli ensimmäisenä pentueesta lähtenyt tutkimaan pesän ulkopuolista ympäristöä.

Urho 2kk

Sisun nimi taas ei alunperin ollut Sisu. Hän kun on rescue-koira, niin hänelle oltiin jo annettu nimi, Seamus, mutta koska kukaan ei ollut kutsumassa häntä tarhalla sillä nimellä, niin ei hän tietenkään edes tiennyt omaa nimeään. Sisusta huolta pitänyt rouva täällä Suomessa taas kutsui häntä mölyapinaksi, sillä kaveri pisti kuulemma öisin aina konsertit pystyyn ja lauloi kansanlauluja sen minkä kurkusta lähti.

Seamus oli meistä nätti nimi, mutta ajateltiin tehdä siitä vähän simppelimpi versio. Niinpä matkalla katsomaan pentua, otin kalenterin käteen ja aloin katsomaan S-kirjaimella alkavia poikien nimiä. Sisu – se iski heti! Pojassa on pakko olla paljon sisua, jos hän on pienenä rääpäleenä selvinnyt elämän kovista koettelemuksista näinkin pitkälle. Niinpä herra sai nimekseen Sisu. Ja voi että mikä lötköpötkö hän olikaan, kun ensimmäisen kerran tavattiin. Tyyppi oli pelkkää taikinaa ja jalat menivät miten sattuu. Aivan ihana ja heti tuli haisevana häntä heiluen antamaan pusuja ensimmäisille omille vanhemmilleen. Meidän alkutaipaleesta voit lukea lisää täältä: ELÄMÄ RESCUE-PENNUN KANSSA – MIKÄ ON ERILAISTA? Edelleen on omat pienet haasteensa (tyypillä tuntuu olevan nyt pienoinen mörkökausi meneillään), mutta onneksi noista ajoista on päästy ihan huimasti eteenpäin!

Sisu ~5kk

Ei siis mitenkään ajateltu, että Urhon ja Sisun nimet sopisivat yhteen. Vasta jälkikäteen hiffattiin, että nehän ovat kuin veljekset. Haapasaaren Joonaskin (Ristiotteesta) laittoi viestiä, että ollaanko saatu inspis Helsingissä olevista jäänmurtajista, joiden nimet ovat Urho ja Sisu. En edes tiennytkään! Hauska sattuma. Kun myöhemmin näin kuvan noista jäänmurtajista, niin nehän ovat väritykseltäänkin kuin meidän pojat.

Mutta sellaiset nimitarinat. Minkähän nimen sitä antaisi seuraavalle tolvanalle? NO EI! Sitä ei tarvitse kyllä miettiä ihan lähiaikoina huh! 😀

Minkälaisia nimiä teidän lemmikeillä on? 🙂

Adidas-toppi täältä / Treenitrikoot täältä / Adidas-hikinauha täältä / Aurinkolasit täältä

LUE MYÖS: NYT VALITETAAN!

EDELLISESSÄ POSTAUKSESSA: TREENIT SALILLE, KOTIIN JA ULOS ( KIITOS IHANISTA KOMMENTEISTA TÄNNE!  VASTAILEN TUOTA PIKAA <3 )